... olisin varmasti sairastanut oireideni perusteella koronaa jo kauemmin, kuin tauti on todistettavasti pyörinyt Suomessa. Olen potenut yskää, kurkkukipua ja armotonta pään jomotusta. Olo on ollut vetämätön ja heikko, välillä peräti kuumeinen. Ja entäpä lihakset? Jomotusta siellä ja täällä, aivan kuin olisin vanhentunut talven aikana 30 vuoden verran. Lisäksi lisääntynyt hengenahdistus vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseeni.
Onneksi perheeni on kyennyt tohtoroimaan mua terveysalan ammattilaisten sijaan:
Ainahan sulla on noi oireet tähän aikaan vuodesta!
No niinhän se on:
- Yskä iskee yleensä vain ulkona ja erityisesti isojen, hiekkapölyisten maanteiden varrella.
- Kurkku- ja pääkipu vaivaavat, jos olen unohtanut ottaa lääkkeen, tai annostus on jäänyt siitepölyn määrään nähden turhan vajaaksi.
- Ei ihmekään, jos väsyttää, sillä kroppa on jatkuvassa sotatilassa ja keuhkot täynnä hädintuskin havaittavia hiukkasia, jotka eivät sinne kuulu.
- Lihaskipu ja -heikkous ovat seurausta liian vähäisestä juoksemisesta. Jos on jo kymmeniä vuosia ravannut säännöllisesti lenkkipolulla, kroppa oireilee mitä erilaisimmilla tavoilla.
- Hengenahdistus on kaiken edellisen summa. Keväästä toiseen.
Ehkäpä yksi näistä on kuitenkin uutta, nimittäin tuo kuumeisuus. Kuumemittari on kuitenkin päättäväisesti näyttänyt kaikkea muuta, kuin huolestuttavia lukemia. Niinpä pistän kyseisen oireen ikäni piikkiin. Mieluummin se, kuin korona.
Maaliskuu toi mukanaan uuden duunin ja uuden työmatkan, joka taittuu mukavasti kävellen, juosten tai fillarilla. Maaliskuun alusta mulla on Garminilla mitattuja kävelylenkkejä tallessa 220 kilsan edestä. Hokan Arahi 4:sta on tullut mulle todelliset luottolenkkarit kävelyyn niin ominaisuuksiensa, kuin myös värinsä puolesta. Saan mustanharmaaseen olemukseeni hieman piristystä. Yläkuvassa Mach 3:t odottavat pääsyä lenkille työpäivän päätyttyä. Niissäkin väri on ihanan keväinen!
Ei kommentteja