Kuinka paljon helpompaa onkaan nousta aamulla sängystä, kun ympäröivä maailma näyttää myös heräämisen merkkejä. Linnut laulavat ja ulkonakin kuuluu jo liikettä. Eikä kello ole omalla ajanlaskullani vielä juuri mitään.
Olen aikaistanut aamujani, jotta voin aloittaa aamun uudenlaiset toimistorutiinit ajallaan. Maanantaina suhahdin töihin metrolla, mutta tiistaina päätin testata kuinka paljon enemmän mun pitää varata siirtymisiin jalkaisin. Metrolla työmatkaan menee 25 minsaa ja koko matkan kävellen pääsin perille 36 minuutissa. 11 minuutin säästö vai aamun aloitus raikkaassa kevätsäässä keskellä kauneinta Helsinkiä? Ei ole varmastikaan vaikea päätellä kumman näistä kahdesta otin aamurituaalikseni.
Tällä puolella Kaivopuistoa meri oli tyyni. Toisella puolella sävel oli aivan toinen.
Olen luistanut tavoistani talven mittaan, eli olen mennyt töihin pelkän maitokahvin voimalla ja syönyt puuroaamiaisen vasta perille päästyäni. Pystyin hyvinkin odottamaan ylimääräisen hetken, sillä omasta ruokapöydästäni työpöydän ääreen oli matkaa vain vaivainen varttitunti. Uudenlaisen arjen alettua olen satsannut kunnon aamiaiseen jo kotona. Kun aamut ja sen ruokailut ovat aikaistuneet, niin olen valmis myös lounastamaan tottuttua aikaisemmin. Ilokseni lounasta ei tarvitse nauttia yksikseen, vaan suuntaamme toimistolta kaikkien kynnelle kykenevien kanssa johonkin läheisistä lounaspaikoista.
Leopardimeri
Niinä päivinä, kun en palaa kotiin ruokakaupan kautta, mulla on mukanani juoksukamat. Pääsin viikon aikana testaamaan viiden, kuuden ja seitsemän kilometrin mittaiset lenkkipolut kotiin ja/tai futiskentälle. Olen siis päässyt taas juoksun makuun. Vaikka takana onkin usean viikon mittainen stressaavampi jakso, tunsin itseni viimein tarpeeksi levolliseksi aloittaakseni juoksun. Seuraan kuitenkin sykkeitäni silmä kovana ja niinpä etenemiseni pysyy tosi maltillisena. Ehdin kyllä päästä taas maratonkuntoon, se ei mua huolestuta. Ehdinpä jopa varata Pasille ajan maratoonarin tasotestiin heinä- ja elokuun vaihteeseen, eli täältä tullaan.
Pia koivuissa on jo lehdet.
Uudenlaiseen arkeen totuttelu on ollut todella väsyttävää. Niinpä painun pehkuihin samalla kellonlyömällä lasten kanssa. Varmasti tähänkin asiaan tulee ajan myötä joustoa, mutta just nyt on supertärkeää antaa aivoille ja kropalle niiden tarvitsemaa lepoa tarpeeksi. Vaikka joudunkin pitämään hetken verran tauko yöjuoksuista, niin ainakin ensimmäisen viikon perusteella uusi arkirytmi antaa enemmän kuin ottaa. Muutos on ollut erittäin tervetullut!
Ei kommentteja