Vuoden ensimmäinen päivä

Kaverit ovat julkaiseet somessa erilaisia listauksia viime vuosikymmenen aikana tapahtuneista kohokohdistaan. Itselleni ei tullut mitään järisyttävää mieleen muistellessani viimeisintä kymmentä vuotta elämässäni. Blogiini tekemäni pistetarkastus vahvisti aavisteluni todeksi. Elämä on ollut lapsiperhearkea. Ei muuttoja, ei avioero(j)a, ei lukuisia ulkomaanmatkoja, ei... vaikka mitä. Tosin on se ollut myös tulvillaan vaikka mitä, kuten futista, juoksua, uintia ja ystäviä, lapset ovat kasvaneet mittaa niin fyysisesti kuin osaamiseltaankin ja me aikuiset olemme yrittäneet pysyä kaiken muutoksen rinnalla. Kotimme on ränsistynyt kymmenen vuoden verran ja kroppani ja kasvoni samassa ajassa... No, ei mennä siihen. 

24-vuotiaalle, rypyttömälle ja menevälle versiolle itsestäni tämäkin päivä olisi ollut mahdollisesti tylsyyden huippu, mutta nykyminän mielestä tällaiset löysät päivät ovat oikea arpajaisvoitto. Toki jos olisin saanut päättää, olisin jo terveiden kirjoissa ja olisimme saaneet ystäväperheen kanssamme päivälliselle. Se kutsu täytyi valitettavasti siirtää jonnekin (lähi)tulevaisuuteen.

Taiteilija Markku "Sika" Puustisen taideteoksesta kuului tänään Ave Maria. Vesivoimala oli tauolla. 

Tervetuloa tylsän, tai katsantokannasta riippuen, miltei täydellisen päivän äärelle:

Kello näytti kymmentä vaille yhtätoista herätessäni vuoden ensimmäisenä aamuna, lapset kampesivat itsensä ylös puolisen tuntia myöhemmin valmiiseen aamiaspöytään. Maitokahvia kunnon vaahdolla, kuumaa kaakaota, jogurttia granolalla ja paahtoleipää raejuustolla ja kurkulla + tomaatilla. Aamujuoma kuplavedestä ja omenamehusta saivat käydä juhla-aamun kuohuvasta. Eilisen Hesari kruunasi aamupäivän.

Aamusuihkun jälkeen oli tervetulleen raikas olo. Aikaa tosin tuhraantui aamuhärdelliin aivan liikaa, sillä osa meistä on valahtanut lomalaiskotteluun pahemman kerran ja suihkujonossa oli odottelemassa vuoroaan useampi Poppari, kuin arkiaamuina. 

Nautimme auringonpaisteesta aamiaispöydässä, mutta ulos päästessämme päivä oli jo melko pitkällä. Säässä ei kuitenkaan ollut valittamisen varaa. Merivesi oli todella korkealla ja päiväkävelijöitä oli Tokoinrannassa ja Töölönlahdella hurjasti liikkeellä. Pokemonit olivat mukanamme siihen asti, kunnes kännykät hyytyivät merituulen syleilyssä. Lapset kävivät kiipeilemässä pari rundia Finlandia-talon takana olevalla kiipeilytelineellä ja kotimatkalla nappasimme kaupasta mukaan pari tarjoushintaista suklaarasiaa.

Joko tylsistyttää, vai jaksatko jatkaa iltaan saakka?

Töölönlahden mystisin paikka.

Lapset ravitsivat itseään klementiineillä sillä aikaa, kun valmistin fetapastaa. Siinä ohessa sain tyhjennettyä ja täytettyä astianpesukoneen. En tulisi toimeen ilman tuota arkista, tärkeää työjuhtaa. Tai ainakin elämä olisi ilman sitä aimo annoksen työläämpää. 

Lehden lukemista myöhäisen lounaan jälkeen, hieman sometusta ja juoksukalenterin päivitystä (lähinnä vedin yli väliin jääneitä treenejä). Sitten päästiinkin vuoden toiseen kotileffateatterielokuvaan. Ensimmäinen oli kasariklassikko Teen Wolf puoliltaöin ja toinen, johon ehkä vain aika saattaisi tuoda hieman klassikkoainesta, Räyhä-Ralf valloittaa internetin. Vuoden ensimmäiset leffat eivät todellakaan asettaneet leffarimaa liian korkealle.

Tämä tekstihän alkaa kuulostaa aivan koulun ainekirjoitukselta. Mitä tein ensin ja mitä sitten, yksi asia johtaa toiseen, mutta ovat silti täysin irrallisia tapahtumia. Ehkä vuosi on hyvä aloittaa tässäkin asiassa hieman rimaa hipoen. 

Jää oli vallannut Töölönlahdesta jo suurimman osan. Kivenheittotestimme mukaan se on vielä todella ohutta. 

Iltapalaksi oli tarkoitus olla riisipuuroa mutta hupsista vaan, joku unohti laittaa puuron hautumaan. No, valkosipulipatonki ajanee saman asian?!

Lapset olisivat mieluusti katsoneet vielä yhden leffan, mutta raja on vedettävä johonkin. Annetuista vaihtoehdoista, luku- tai pelihetki, jälkimmäinen voitti. Ei kuitenkaan ihan mikä tahansa peli, vaan ihka oikea, aito lautapeli. Ostin ennen joulua tori.fi:stä suklaalevyllä Manhattanin. Ensimmäisen testikerran jälkeen menee kyllä ehdottomasti jatkoon. Ja kukakohan voitti? En paljasta sitä, mutta todettakoon hymyssäsuin, että voittajan on helppo hymyillä. 

Löytämieni nettiarvioiden mukaan Manhattan aiheuttaa porua ja raivoa pelaajien kesken. Me selviydyimme pelistä ilman henkisiä haavoja ja äänen nostamista. 

Lapset ovat painumassa pehkuihin. Tässä vaiheessa menisin pienelle uuden vuoden pyrähdykselle, jollei flunssa olisi vieläkin vaivanani. Varmasti meidän aikuistenkin kannattaisi mennä nukkumaan, sillä huomenna on taas työpäivä. Ehkäpä juomme kuitenkin vielä teekannun sisällön loppuun. Jos olisin fiksu, pakkaisin huomiset kamat ja vaatteet valmiiksi, mutta taidan sisällyttää etsimisen riemun huomisaamuun.

Viime töikseni ennen nukkumaanmenoa kuuntelen hetken äänkirjaa, tällä hetkellä luureissa on Harry Holen viimeisin seikkailu. Laitan uniajastimen 15 minuutin kohdalle ja totisesti toivon, että raaimmat kohtaukset osuvat juuri siihen hetkeen, kun olen jo unten mailla.

Tällainen oli ja on päiväni, sen pituinen se. Pitkästyitkö pahasti? 

PS. Lopuksi vielä kerrottakoon, että he elivät vuoden 2020 onnellisena sen loppuun asti.