Leffan kakkososa on aina haasteellinen. Odotukset ovat suuret, mutta niin on myös kriittisyyskin huipussaan. Frozen 2 pääsee kuitenkin lähelle edeltäjäänsä. Kappaleiden joukosta ei noussut selvästi Let it gon seuraajaa, mutta biisikimarassa oli esillä tunteet laajalla skaalalla. Välillä tunsin katsovani musikaalia.
Frozen 2 on selvästikin suunnattu sekä aikuis- että lapsiyleisölle. Varmasti jälkimmäinen ryhmä ei tajunnut kaikkea kuten vanhempansa, mutta yksi hahmoista iski varmasti jokaisen nauruhermoon, nimittäin lumiukko Olof. Hänen huumorinsa pelasti tilanteen jos toisenkin.
Disneyn elokuvat kuuluivat mulla jouluperinteisiin aina Pocahontasiin saakka. Sen jälkeen leffaperinne pölyttyi joidenkin vuosien ajan, kunnes lapset tulivat kuvioihin. Myös ne väliin jääneet löytyvät kotileffateatterimme arkistoista, samoin lukuisat muut uusia katsomiskertoja kestävät elokuvat. Perheellemme leffat ovat todellinen henkireikä, arjen rikastuttaja.
Pääsimme koko perheen voimin Frozen 2:n kutsuvierasnäytökseen blogini kautta.
Frozenia on pyöritetty DVD:ltä lukuisia kertoja sen jälkeen, kun olimme nähneet sen ensin leffassa. Se on pelastanut sairastuvassa potevan pikkuisen yön, kun vaakatasossa on mahdoton olla, eikä unenpäästä saa millään kiinni. Mikä onkaan parempi tapa sairastaa, kuin äidin kainalossa sohvalla vällyjen alla tuttua elokuvaa katsellen. Öiseen aikaan äidilläkään ei ole minnekään kiire. Jännittävät kohdat eivät enää nostata ihoa kananlihalle, vaan leffa on täynnä huippukohtia.
Vessataidetta Cinamonista. Alkoi tehdä mieli katsoa tämäkin leffa uudestaan.
Pojan kaverit olivat myös kiinnostuneita Frozenista. Meille tullesssaan he tarkastivat, josko pikkusisko olisi katsomassa jo sitä tai haluaisi mahdollisesti katsoa leffaa vaikkapa nyt, tässä ja heti. He voisivat jäädä ikäänkuin ohimennen hengaamaan ja seuraamaan sitä sivusilmällä. Harmi, että he mielsivät elokuvan prinsessaelokuvaksi ja sitä kautta tytöille suunnatuiksi, sillä oikeastihan ei ole tyttö- ja poikaelokuvia, vaikka Cars-aiheisten lakanasettien uskotaankin iskevän juuri poikiin ja prinsessakimalteisten tyttöihin.
Lapsille, ainakin omilleni, on samantekevää, onko elokuvan sankari prinsessa, lelucowboy tai kenties vihreä peikko, kunhan tarinassa on menoa ja meininkiä. Juonen on kestettävä useampaakin katsomiskertaa ja sen tulee olla punottu muustakin, kuin latteuksista ja itsestäänselvyksistä. Onnellinen loppu on aina plussaa, vaikka sellaisiahan ne loput taitavatkin olla kaikissa muissa lastenleffoissa, paitsi Bim Mustakorvassa. Parhaassa tapauksessa elokuvasta kuoriutuu uusia kerroksia katsontakertojen myötä. Uskon, että Frozen 2 on yksi näistä leffoista. Luulenpa, että seurueeltamme jäi havaitsematta monta makoista yksityiskohtaa etenkin alun vauhdikkaissa kohtauksissa. Niinpä tämäkin leffa tulee ennen pitkää olemaan kotileffateatterimme illan pääelokuvana.
Onnenlukuni, taas kerran
Parhaimmillaan elokuvat ovat kuitenkin leffateatterissa. Frozen 2:n kaltaisten elokuvien visuaalisuus ja äänimaailma pääsevät oikeuksiinsa isolla valkokankaalla ja laadukkaalla äänentoistolla. Pienemmät tarinavetoiset elokuvat toimivat vaatimattomimmissakin saleissa. Näin oli nykyisen Casinon kohdalla toimineessa Bio Cityssä, joka oli vuosikausia meidän toinen olohuoneemme eteläeurooppalaisine filmeineen. Jos tuolit loppuivat salista kesken, silloin otettiin terassilta muutama lisää. Omaperäinen tunnelma, edulliset lippuhinnat ja erityisesti mahtava leffavalikoima sai meidät palaamaan sinne uudestaan ja uudestaan.
Bio Cityä ei ole ollut olemassa enää vuosiin, mutta Finnkino on saanut Helsingissä vuosi sitten rinnalleen uuden kilpailijan, Cinamonin. Emme voineet kävellä viime kesänä hullunhalvan tiistaitarjouksen ohi, joten kävimme katsomassa tyttäreni kanssa Redin salissa Leijonakuninkaan. Triplan Cinamoniin taas saimme ensikosketuksen Frozen 2:n kutsuvierasnäytännössä. Kirjauduin kotiin päästyäni Cinamon key -asiakkaaksi, jotta pääsen ostamaan lastenliput 5,50 euron hinnalla leffaan mennessämme. Eipähän tarvitse odotella seuraavaa leffalippujen supertarjousta.
Kunhan selviän jouluflunssastani, matkustamme perheen voimien keskelle Tähtien sotaa. Sitä ennen ehdimme katsoa kotona leffan illassa näin lasten joululoman kunniaksi. Ja onhan se äidillekin paras tapa parannella itseään, sohvalla vällyjen alla, glögikuppi kädessään.
Euro Disneyland oli kuvanottoaikaan täynnä Aladdin- ja Kaunotar ja hirviö -aiheista krääsää.
Ei kommentteja