Oli rännän täyteinen lumimyräkkä. Kävelin ravintola Helmestä exäni ja hänen frendinsä järjestämistä pikkujoulujuhlista himaan. Käsikynkässä oli samainen ystävä, jonka kanssa olin käväissyt bileissä. Ilta oli monella tapaa kahden aikakauden rajapyykki ja mieleni oli levollinen. Pysähdyimme ravintola Rivolin nurkalla ja päätimme hääpäivämme ajankohdan. 22 vuotta, lukuisia ylä- ja alamäkiä rikkaampina, kahden lapsen vanhempina, olimme alkuviikosta jälleen samoilla nurkilla, tällä kertaa nostamassa maljaa toisenlaiselle uudelle alulle.
Klassikkoravintolat
Kävin läpi perinteisiä helsinkiläisiä ravintoloita etenkin opiskeluaikana, jolloin lompakkoni sisällöllä oli vain yksi suu ruokittavana. Meillä on ollut peräti kolmesta kodistamme kivenheiton pituinen matka Rivolettoon, joten ei ihmekään, että olemme istuneet siellä mieheni kanssa pizzalla useammankin kerran. Myös seinänaapuri Rivolin lounaslista tuli tutuksi.
Ravintola Rivoli, Trattoria Rivoletto ja Rivø | Albertinkatu 38
Olin järkyttynyt kuullessani Rivolin, Rivoleton ja Bellevuen lopetusilmoituksesta. Klassikoiden ajattelee olevan ikuisia, mutta nekin kuolevat, jollei ravintolan ovi käy tarpeeksi tiheään. Jälkikäteen ajateltuna olisimme toki mekin voineet käydä Kampin korttelipaikoissa useammin tai ainakin säännöllisesti. On valitettava tosiasia, että ravintolakäynnit ovat vähentyneet kohdallamme samaa tahtia, kuin ostoslista on pidentynyt lasten toppahousuista ja tili huvennut heidän harrastusmaksujensa vuoksi. Mutta kyllähän mekin silloin tällöin käymme lasten kanssa ulkona syömässä. Miksi ihmeessä emme anna lastemme kokea todellisia klassikoita, jotka ovat oman naapurustonsa tapaamispaikkoja? Jokaisella ravintolavalinnalla on merkityksensä.
Onneksi yksi Ysibaarin omistajista, Niklas Engblom, otti Rivolin ja Rivoleton hoitaakseen. Vaikka ravintoloiden ilme ja tunnelma ei vaihdossa juurikaan muuttunut, uutta löytyy sekä Rivolin ruokalistalta, että ravintoloiden väliin kiilatusta makoisasta coctailbaari Rivøsta. Nostimme iloisina maljat ravintoloiden uudelle ajanlaskulle.
Niklas Engblom ylhäällä vasemmalla, Stefan Koivikko alhaalla oikealla
Klassikkojuoksija
Juoksu tuli esiin näissäkin kekkereissä, sillä tapasin Suomen nopeimman asuntomyyjän, Stefan Koivikon. Vaikka päämatkojemme pituudessa on eroa 42,095 kilometriä ja olemme tasoiltamme aivan varmasti yhtä kaukana toisistamme, silti yhteisestä keskusteluaiheesta riitti puhuttavaa. Oli huojentavaa kuulla, että hänkin on välillä yhtä pihalla ennen kisaa ilmojen ja muun käytännön sälän keskellä. Vaikka saammekin kiksit tavoitteiden saavuttamisesta, niin tärkeintä meille veteraanijuoksijoille näytti olevan pysyminen terveenä, ilman loukkaantumisia.
"It's never too late"
totesi Stefan palatessaan takaisin 100 metrin lähtöviivalle 20 vuotta SM-debyyttinsä jälkeen. Lause sopi mainiosti myös avajaisiltaan. Rivoli oli syntyessäni saman ikäinen, kuin tyttäreni nyt ja Rivoletto perustettiin mieheni syntymävuotena. Iästään huolimatta ne ovat edelleen ajankohtaisia ja todellisia ikivihreitä.
Lupaan aloittaa jälleen klassikkoravintoloiden kiertämisen, hitaasti mutta varmasti. Toivottavasti käynti ravintola Bellevuessakin olisi vielä joskus mahdollista, vaikka tosin pahoin pelkään, että sen kohdalla aika ehti jo hurahtaa ohi.
Ei kommentteja