Moni toteuttaa marrasputken kevytversiona, eli liikkuu jokaisena marraskuun päivänä vähintään 25 minuutin verran vaikkapa kävellen. Tuon perusteella mun koko elämäni on yhtä marrasputkea tammikuun alusta joulukuun loppuun, sillä jokaiseen päivääni mahtuu ainakin kyseisen pätkän verran hyötyliikuntaa.
Avantokausi alkoi passelisti marraskuun ensimmäisenä ja kauden ensimmäisestä kylmästä kastautumisesta innostuneena päätin, että tästä tulee mun marrasputkeni. Seuraavana päivänä sain mahdutettua 45 minuutin mittaisen avantokäynnin aikatauluihini, mutta sunnuntaina eli kolmantena päivänä se oli jo mahdotonta. En kuitenkaan heittänyt pyyhettä kehään, sillä olinhan mä ollut uikkarit päällä jo aamusta, samalla kun tyttäreni oli omissa uimatreeneissään. Eli tuonkin kerran pystyi siis laskemaan putkeen mukaan.
Maanantai saapui ja arkirytmi mahdollisti pulahdukset töihin mennessä. Kätevää! Keskiviikkona törmäsin yllättävään esteeseen. Uikkarini olivat kadonneet kylppäristä. Kukaan perheestä ei tuntunut tietävän niistä mitään. Olisin toki voinut napata toiset uikkarit mukaan, mutta matkassa oli kolme muttaa:
- En halua, että paras uikkarini alkaa haista mereltä. (Kyllä, haju tarttuu yllättävän nopeasti).
- Tunnen oloni itsevarmemmaksi talsiessani merestä turistien kameroiden räpsyessä, jos päälläni on lahkeelliset uikkarit.
- Avantouimaseuramerkki on juuri noissa kadoksissa olevissa uikkareissa. Kukaanhan ei sitä tarkasta, mutta ehkäpä mun onnellani se tapahtuisi just nyt.
Leikittyäni kotimartyyriä kahden uintikerran verran, uimapukuni teki mystisen paluun uimakassiini. Tällä kertaa uikkarit tuoksuivat vastapestyiltä, pesukonekäsittelyn saaneilta.
Näitä maisemia ihailen avanolta käsin.
Marrasputkeni katkesi siis ennen kuin se edes pääsi kunnolla vauhtiin. Onneksi löysin tähänkin kiertotien. Sen sijaan, että käyn avannossa jokainen marraskuun päivä, yritän saada aikaiseksi 30 päivän pituisen avantopulahdusjakson. Jos siihen tulee keskeytyksiä, voin siirtää putken aloitusta aina maaliskuun alkuun saakka. Silloin alkaa olla viimeiset hikiset hetket putkeiluun, sillä avantokaudelle jätetään jäähyväiset ennen aprillipäivän koitetta.
ps. Tarvitseekohan mun edes erikseen mainita, että avantouinti on ihanaa?
Marrasputki on hyvä idea niille, joille se sopii, mutta itse en tarvitse kyseealaista motivaattoria lähtiäkseni liikkeelle. Toisaalta pelkoni on myös, että siitä tulisi suorittamista. Entä jos keho käskee lepäämään ja silloin 25 minuuttia juoksuakin olisi liikaa.. :)
VastaaPoistaSatu on hienoa, että tunnet itsesi ja sudenkuopan, joka on piilotettu marrasputkeen.
Poista