Mikä minussa on kaunista?

Viimeisimmän Yvette x Martina -malliston julkistamistilaisuudessa oli malleina tavallisia, liikunnallisia, upean näköisiä naisia. Muotinäytöksen alkuun näytettiin filmi, jossa kukin malleista kertoi omin sanoin, mikä on juuri hänessä kaunista. Päädyin kyselemään samaa myös itseltäni.

Sillä hetkellä mun oli vaikea löytää itsestäni muuta, kuin sisäistä kauneutta, sillä olin tilaisuudessa lukuisten kauniiden naisten ympäröimänä. Aloin verrata itseäni heihin, sen sijaan, että olisin keskittynyt omaan napaani. Oli malleja, missejä ja ties mitä julkkiksia, klassisia kaunottaria ja mielenkiintoisen näköisiä, vahvoja naisia. Kyllä mussakin kaunista on, ihan varmasti. Ja vieläpä kriittisimmän ihmisen silmin, eli oman itseni. 

Kauniita naisia, Yveten toimitusjohtaja Pirjo Autio sekä näytöksen malleja

Päätin, etten tarttuisi sisäiseen kauneuteen, sillä kielen kanssa työskentelevänä osaan kääntää asian jos toisenkin päälaelleen ja saan sen kuulostamaan totuutta kaunistelevalta tai täysin vastakohdalta. Nyt en käyttäisi vaaleanpunaisia laseja saadakseni näyttämään itseni paremmalta kuin olenkaan, mutta en myöskään vähättelisi itseäni. Kävin läpi itseäni päästä jalkoihin ja kovan pohdinnan jälkeen sain listalleni kaksi kaunista asiaa:

• huulet
• rinnat

En ollut kuitenkaan aivan tyytyväinen löydöksiini. En siksi, että nämä olisivat kompromisseja, ehei. Lähinnä siksi, että miten voi olla mahdollista, ettei kauniita asioita löydy tämän enempää.

FW19-mallistosta löytyi paljon houkutuksia. 

Omat kauniit piirteet on paljon vaikeampi muistaa, kuin ne kaikki, yksitellen eri ihmisten toimesta luetellut oudot, rumat ja ties mitkä ruumiinosat. Jotkut sanomiset on tarkoitettu harmittomiksi vitseiksi, tai ajattelemattomiksi heitoiksi, kuten erään eksäni toteamus:

Sulla on muuten tosi iso klyyvari.

Tuon hetken jälkeen en nähnyt enää peilistä siroja kasvoja, jossa kaikki on kohdillaan, vaan ainoastaan jättikokoisen nenän, joka heitti varjon, jos ei nyt aivan koko huoneeseen, niin ainakin kasvoille.

Myönnän, että muiden sanomisilla on väliä. Ne saattavat jättää leiman loppuiäksi tai parhaassa tapauksessa nostattavat itsetuntoa. Niinpä päätin kysyä yhdeltä suurimmista tukijoistani, omalta pojaltani, mikä minussa on kaunista.

Sussa on kaunista sun kasvojesi muoto. Ja hiustesi luonnollinen väri. Niin ja silmät. Ne olivat tosin vielä kauniimmat nuorempana. Siinä yhdessäkin kuvassa ne näyttävät kirkkaan sinisiltä.

Kävin vaivihkaa peilin edessä kurkistamassa naamaani. Kylläpä vaan, lapseni taitaa olla ihan oikeassa (tosin se kuva-asia mun pitää vielä tarkastaa). Nyt listallani on jo viisi palluraa, enkä ole edes vielä porautunut sisimpääni.

Heitän haasteen bloggaaville juoksufrendeilleni Anskulle @Juoksukunnossa, Sadulle @Juoksuaskeleet ja Elinalle @Lenkillä:

Mikä sinussa on omasta mielestäsi kaunista ja mitä läheisesi sanoo sinusta?

Ihastuin erityisesti malliston mustavalkoisiin urheiluvaatteisiin. Kuvat napattu nettisivuilta www.yvette.fi

Kuvista: Kuten olet varmastikin huomanut, viihdyn paremmin kameran takana kuin sen edessä. Hahmotan ympäröivää maailmaa linssin kautta ja rajaan kuvaan mielestäni olennaisen. En ole vieläkään oppinut nauttimaan kuvattavana olosta, saati katselemaan itsestäni otettuja kuvia. En, vaikka olen mielestäni ihan mukiinmenevän näköinen, eikä mussa ole mitään piiloteltavaa. Niinpä en ole tässä(kään) henkilökohtaisessa kirjoituksessa mukana kuvin. Annan ääneni puhua myös kuvien puolesta.