Katajanokan ympärijuoksu oli taas kerran kisakalenterissani merkinnällä "sitten joskus syksyllä". Syksy pääsi taas yllättämään ja niin myös koko tapahtumakin. Viime hetkillä palautin kisajärjestäjille hallussani olleen kiertopokaalin ja vasta muutamaa tuntia ennen kisaa päätin osallistumisestani.
Edellisiltana kahlasin kaatosateessa tyttäreni futismatsia katsomaan. Jäin junasta Käpylän asemalla ja lähdin juoksemaaan kohti Tapulikaupunkia taivaan muuttuessa hetkessä tummanpuhuvaksi. Sipsuttelin yli lätäköiden, kunnes tajusin, että asfaltilla velloi lämmintä vettä nilkkoihin saakka. Neiteilyt oli parasta jättää väliin ja sen sijaan syöksyä läpi vellovan virran. Perille päästyäni kiskoin päälleni kuivan paidan tyttären mukana kulkeneesta repusta. Ei se hirmuisesti auttanut, sillä saimme vettä päällemme yllin kyllin myös matsin aikana. Kotiintullessani perheessä pyörinyt kurkkukipu alkoi nostaa päätään kylmettymisen ansiosta. Peruin seuraavaksi aamuksi Kirsikan kanssa sopimani Vitamin Well -lenkin, sillä en ollut varma seuraavan päivän kunnosta.
Otin varmuuden vuoksi juoksuvaatteet töihin mukaan, sillä aamulla herätessäni olo vaikutti lupaavalta. Piristyin päivän mittaan ja sovin lasteni kanssa (juoksu)treffeistä. He tulivat hakemaan mua töistä ja menimme sieltä suoraan ilmoittautumaan Katajanokan koululle.
Omaa juoksua odottavan aika on pitkä, mutta onneksi meillä oli virkistävää katseltavaa. Kolmivuotiaat säntäsivät sinne tänne maalin asemesta ja pidemmillä matkoilla juoksijat antoivat kaikkensa. Vaikka kaikki eivät päässeetkään palkintopallille, maalissa odotti kuitenkin jokaista sisukasta juoksijaa diplomi ja pillimehu. Oli matka mikä tahansa, juotava tuli tarpeeseen. Se sammutti janon, kruunasi onnistuneen juoksun tai auttoi kuivaamaan pettymyksen kyyneleet.
Miehet ja naiset lähtivät taas kerran samasta laukauksesta radalle. Meitä naisia oli kisassa neljä, miehiä ainakin tuplaten. Yksi miehistä katosi hetkessä näkyvistä. Huhupuheiden mukaan hän sai nimiinsä kolmen kilometrin mittaisen reitin ennätyksen pinkomalla maaliin ajassa 10:00.
Seurasin edessä juoksevia miehiä ja pyrin pitämään vauhdin tasaisena. Laskin vauhtia hieman tajutessani, ettei naisia ollut välittömässä läheisyydessä. Kellotin ensimmäisen kierroksen ajaksi 6:50 (4:33 min/km) ja toinenkin kierros näytti menneen samaa tahtia. En tiedä tarkalleen virallista aikaani, mutta oma kelloni pysähtyi aikaan 13:40. Parannusta viimevuotiseen oli tasan minuutti.
Itse juoksu tuntui vaivattomalta, mutta auta armias kurkkuani tai pikemminkin keuhkoputkia. Syljeskelin ja kröhin koko kolmen kilometrin matkan ja maalissa ne huusivat armoa. Vaikka en ollutkaan sairas, en ollut näköjään täysin tervekään. Kisojen jälkeen mua ei ole nähty yöjuoksulla, eikä lenkillä muutenkaan, sillä olen satsanut pitkiin yöuniin.
Iltapalan sijaan nautimme perheen kesken mitalikahvit. Vein myös duuniin mutakakkua kahvin kanssa nautittavaksi, sillä eihän sitä ihan joka päivä kultaa tule voitettua. Ja koska arkea on hyvä muistaa juhlistaa aina kun siihen on hyvä syy.
Aikaisemmat kisaraportit Katajanokan ympärijuoksulta:
2018
2017
Katajanokan ympärijuoksussa on sarjoja kolmevuotiaista aikuisiin. Juoksun ilo oli kaikilla yhteistä, mutta reitti ja matkan pituus vaihteli iästä riippuen.
Otin varmuuden vuoksi juoksuvaatteet töihin mukaan, sillä aamulla herätessäni olo vaikutti lupaavalta. Piristyin päivän mittaan ja sovin lasteni kanssa (juoksu)treffeistä. He tulivat hakemaan mua töistä ja menimme sieltä suoraan ilmoittautumaan Katajanokan koululle.
Omaa juoksua odottavan aika on pitkä, mutta onneksi meillä oli virkistävää katseltavaa. Kolmivuotiaat säntäsivät sinne tänne maalin asemesta ja pidemmillä matkoilla juoksijat antoivat kaikkensa. Vaikka kaikki eivät päässeetkään palkintopallille, maalissa odotti kuitenkin jokaista sisukasta juoksijaa diplomi ja pillimehu. Oli matka mikä tahansa, juotava tuli tarpeeseen. Se sammutti janon, kruunasi onnistuneen juoksun tai auttoi kuivaamaan pettymyksen kyyneleet.
Osallistujia oli illan mittaan ennätysmäärä (140), joten numerolaput loppuivat kesken. Lapseni antoivat omansa lennosta parille aikuisjuoksijalle. Kenenkään ei siis tarvinnut juosta ilman nostalgista kangasnumerolappua.
Miehet ja naiset lähtivät taas kerran samasta laukauksesta radalle. Meitä naisia oli kisassa neljä, miehiä ainakin tuplaten. Yksi miehistä katosi hetkessä näkyvistä. Huhupuheiden mukaan hän sai nimiinsä kolmen kilometrin mittaisen reitin ennätyksen pinkomalla maaliin ajassa 10:00.
Seurasin edessä juoksevia miehiä ja pyrin pitämään vauhdin tasaisena. Laskin vauhtia hieman tajutessani, ettei naisia ollut välittömässä läheisyydessä. Kellotin ensimmäisen kierroksen ajaksi 6:50 (4:33 min/km) ja toinenkin kierros näytti menneen samaa tahtia. En tiedä tarkalleen virallista aikaani, mutta oma kelloni pysähtyi aikaan 13:40. Parannusta viimevuotiseen oli tasan minuutti.
Itse juoksu tuntui vaivattomalta, mutta auta armias kurkkuani tai pikemminkin keuhkoputkia. Syljeskelin ja kröhin koko kolmen kilometrin matkan ja maalissa ne huusivat armoa. Vaikka en ollutkaan sairas, en ollut näköjään täysin tervekään. Kisojen jälkeen mua ei ole nähty yöjuoksulla, eikä lenkillä muutenkaan, sillä olen satsanut pitkiin yöuniin.
Iltapalan sijaan nautimme perheen kesken mitalikahvit. Vein myös duuniin mutakakkua kahvin kanssa nautittavaksi, sillä eihän sitä ihan joka päivä kultaa tule voitettua. Ja koska arkea on hyvä muistaa juhlistaa aina kun siihen on hyvä syy.
Aikaisemmat kisaraportit Katajanokan ympärijuoksulta:
2018
2017
Kiertopalkinto tuli takaisin kotiin lyhyen poissaolon jälkeen. Seinäkukkanen sointuu hyvin taustaansa.
Ti 3.9. Katajanokan ympärijuoksu | 3 km | 13:30 | 4:33 min/km 
Ei kommentteja