En muista koskaan olleeni näin väsynyt maratonin jälkeen. Olen ollut myös poikkeuksellisen nälkäinen, mutta se kesti vain viitisen päivää. Väsymys taas tuntuu tulleen jäädäkseen.
Olen ottanut viime viikon rauhallisen palauttelun kannalta. Juoksuohjelmassani oli pari puolen tunnin mittaista kevyttä lenkkiä, mutta korvasin toisen niistä suosiolla vesijuoksulla ja uinnilla. Viikonlopulle venynyt työviikko puristi musta mehut tosi tehokkaasti, joten oli turha lisätä kuormitusta yhtään enempää kuin oli välttämätöntä.
Mutta se väsymys. Voi kun saisin taas energisen itseni takaisin. Lähden nukkumaan kesken perheen lefaillan. Hoputan lapsia unten maille, jotta voin itsekin kaatua sänkyyn. Kuuntelen äänikirjaa nukkumaan mennessä ja huomaan aamulla kirjaa kelatessani, etten ole edennyt vaaka-asennossa puolta minuuttia pidemmälle.
Ehkä tämä on maratonin jälkeistä epävireisyyttä tai juoksupuutteen aiheuttama energiapiikin katoaminen. Mun ei auta muuta, kuin kuunnella kroppani viestiä:
Ravintorikasta ruokaa ja jälkkäriksi kunnon päikkärit, kiitos.Aloitan tänään viimeisen rutistuksen ennen Berliinin maratonia. Kuorin samalla arjestani kaiken turhan näiksi kolmeksi viikoksi, jotta aikaa jää juoksun ohessa niille kahdelle tärkeälle, perheelle ja unelle. Musta tuntuu, että se ensin mainittu tarvitsee mua just nyt tosi paljon ja mä tuota jälkimmäistä.
Työmatkaan kuuluu miltei aina juoksulenkki.
Ei kommentteja