Jokaisen lappujuoksun jälkeen tunnen olevani voittamaton, oli kisa mennyt miten hyvin tai huonosti tahansa. Näin myös viime viikonlopun Twilight Runin jälkeen. Maltti on kuitenkin valttia puolimaratonilta palautellessa, varsinkin kun seuraava maraton kolkuttelee jo ovella.
Olen treenannut keväästä lähtien Harri Mannermaan tekemän juoksuohjelman mukaan. Siinä on huomioitu hyvin tämä elokuinen kisasumani. Palautteluviikosta ei tullut kuitenkaan aivan suunnitelman mukainen, mutta en usko, että puolimaratonin jälkeinen treenikombosooloiluni pilaa Paavo Nurmi Maratonia, ainakin jos ja kun keventelen ensi viikolla juoksuja kunnolla.
sunnuntai – lepoa
Olisi tehnyt mieli lähteä lenkkipolulle, varsinkin kun olin vielä hetkisen verran yksin kotona. Juoksun sijaan keskityin löysäilyyn, oikein luvan kanssa. Sen taidon osaan loistavasti!
maanantai – uintia ja pyöräilyä
Lasten kanssa Stadikalla telmiminen ei ole varsinaisesti uintia, mutta kyllä jalkojen ja käsien heiluttelu vedessä sekä sukeltelu käyvät loistavasti palauttavasta treenistä. Syke ei noussut, mutta ääni välillä sitäkin enemmän. Oli tosi hauskaa!
Olin suunnitellut juoksevani rauhallisen tunnin mittaisen lenkin. Tarkoituksenani oli körötellä dösällä Kulosaareen ja juosta sieltä Vuosaaren perukoille katsomaan tyttäreni futismatsia. Kaikki ei kuitenkaan mene läheskään aina suunnitelmien mukaan, ainakaan meidän lapsiperhelogistiikkakaaoksessamme. Niinpä parkkeerasin fillarin Hakiksessa metroon ja karautin päätepysäkille pyöräni kanssa. Löysin kentän, kannustin joukkuetta ja kun tyttäreni pääsi autokyytiin, mä lähdin kohti kotia reisiä hapottavalla pyörälläni. 20 kilsaa pyöräilyä sai käydä juoksun korvikkeesta.
Olipa jännä matsi! Tappiotilanteesta 0-2 tyttären joukkue nousi 3-2 johtoon.
tiistai – uintia, kävelyhölkkää ja yöjuoksua
Otimme uimisen lasten kanssa uusiksi ja kotiinpaluu oli aikamoista voimakävelyä. Vaikka asummekin kantakaupungissa, julkinen liikenne ei osu läheskään aina kohdalle. Niinpä joudumme kävelemään päivittäin melko paljon. Tällä kertaa pojan piti ehtiä ajoissa matsikuljetukseen ja musta tuntui, että me perheen naispuoliset stressasimme siitä poikaa enemmän. Pidimme hikikävelyvauhtia yllä ja mä ehdin jopa pyöräyttää pikamunakkaat ahkerille uimareille ennen kuin pojan piti jo lähteä ulos ovesta futiskamat päällä.
Kaikessa kotiinpaluuhötäkässä en ehtinyt millään käydä ruokakaupassa. Niinpä lähdin yöjuoksulle, joka päättyi Asematunnelin aina aukiolevaan ruokakauppaan. Pistin ostokset juoksureppuun ja mukana kulkeneeseen ylimääräiseen ostoskassiin ja tulin loppumatkan kotiin dösällä.
keskiviikko – lepoa
Kesäloma päättyi omalta osaltani. Toimistoilmaan totuttelu ja päivittäisrutiineiden muistuttaminen mieleen veivät sen verran energiaa, ettei mulle tullut mieleenkään lähteä lenkille. Edellisyön unet olivat jääneet tyngäksi, joten pidin suosiolla lepopäivän juoksusta.
Sateen jälkeen aurinko paistaa.
torstai – pitkis puoliksi lenkkikerhon kanssa
Juoksuohjelmassani oli 90 minuutin pitkis tälle viikolle. Meillä oli duunin lenkkikerhon kanssa tapaaminen aamuseiskalta ja suunnitelmissamme oli 45 minuutin verran juoksua kevyttä rupatteluvauhtia. Saadakseni puolitoistatuntisen täyteen, starttasin hieman kuuden jälkeen kaatosateessa. Pikku hiljaa sade muuttui tihkuksi ja päättyi kokonaan. Sain nauttia upeasta auringon esiintulosta ennen kuin kävin noukkimassa juoksuseuraa mukaani.
perjantai – arkiliikuntaa ja valmistautumista viikonloppuun
Työn harjoittelu vei musta kaikki mehut, eikä pastaöverit parantaneet asiaa. Varmasti oma osansa oli myös edellisillan ex tempore -aktiviteetilla, palapelin kokoamisella yömyöhään. Sen sijaan, että olisimme menneet tyttäreni kanssa pienelle lenkille, menimmekin tosi aikaisin nukkumaan. Olimme sitä ennen laittaneet uimakamat ja seuraavan päivän vaatteet ojennukseen. Arki alkoi tällä viikolla nimittäin myös harrastusrintamalla.
Aivan liikkumatta en tosin tätäkään päivää ollut. Suhasin duuniasioissa pitkin kaupunkia kaupunkifillarilla. Niitä on tullut jostain syystä käytettyä tänä kesänä tosi vähän.
Masokistin unelman ylivoimainen voittaja oli Satu Kähkönen ajalla 8:41:31. Siinä vaiheessa kun tulin Paloheinään, hän oli jo saamassa urakkaansa loppuun. Huikea suoritus! Sadun kisaraportti löytyy blogista Running is a Mental Sport. Kannattaa käydä lukemassa!
lauantai – uintia ja muutama kierros Masokistin unelmaa
Heräsin, keitin kahvin termariin, pakkasin tyttärelle kaakaon mukaan, herätin lapsen, puimme, pesimme hampaat, nappasimme eväät ja uimareput kantoon ja lähdimme upeaan aamuaurinkoon tallustelemaan. Nautimme aamiaisen metrossa ja olimme ajoissa uimahallilla.
Tyttären liki puolentoista tunnin mittaisten treenien aikana ehdin tehdä paljon. Aloitin rintauinnin opiskelun itsekseni (että olen surkea!), vesijuoksin välillä, kastauduin pariin otteeseen kylmävesialtaassa ja aloitin rundin taas uudestaan. Kun pääsimme himaan pienen kaupunkikierroksen jälkeen, olin valmis nokosille.
Olin lupaillut juoksuystävälleni Katjalle, että tulisin hänen seurakseen juoksemaan pari kiekkaa Masokistin unelmalle. Tämä oli Katjan kolmas sadan kilometrin mittainen MaSu ja kaikenkaikkiaan 96. maraton / ultrajuoksu. Muutama kierros muuttuikin lennosta yhdeksäksi, sillä Katjalla oli vain(?!) sen verran juoksusta enää jäljellä, takana oli jo 82 kilsaa ja risat. Perheeni sai puhelimitse luvan aloittaa lauantai-illan vieton ilman mua. Tästä tulisi viikon toinen pitkis, eli taaskaan en noudattanut juoksuohjelmaani kirjaimellisesti. Ystävän auttaminen ohitti kaiken muun, myös järjen juoksun.
Oli mieletöntä päästä taas kerran todistamaan Katjan maaliintuloa satkulla ja yhtä mieletöntä oli itse juoksu hänen kanssaan. Päivitimme kuulumisia 17,3 kilometrin verran. Tai no, vikojen satojen metrien aikana musta ei ollut juurikaan juttelijaksi, sillä Katja aloitti maanisen loppukirin keskarilla 4:30. Hurjasti ytyä jaloissaan tuolla ilopillerillä!
Katja on käsittämättömän positiivinen juoksija. Hän ei kertaakaan valittanut, hymyili koko ajan ja tsemppaili muita masokistilla juoksevia. Hänen loppuaikansa oli loistava, 10:28:49 ja naisten kuudes sija. Uskoisitko, että tässä kuvassa hänellä oli jo 97 kilsaa takanaan?
sunnuntai – vesijuoksua ja yöllinen reippailu
Vaikka olinkin venytellyt lauantai-iltana tavallistakin perusteellisemmin, silti edellispäiväiset treenit tuntuivat nivusalueella. Veikkaan, että syy löytyy uima-altaasta, siitä sammakkoa imitoivasta uinnistani. Niinpä keskityin tyttären sunnuntaisten uimatreenien aikana vesijuoksuun uimisen sijaan. Hieman yli tunnin mittaisen treenin aikana juoksin allasta edestakaisin yli kilometrin verran. Nostelin polvia korkealle ja rytmitin juoksua käsilläni. Tehokasta mutta samalla jalkoja hellivää.
Tätä kirjoittaessani sunnuntaita on vielä jäljellä. Kunhan loppuperhe kotiutuu seikkailuiltaan, sunnuntai-ilta mennään lasten ehdoilla. Yritän kuitenkin päästä vielä pikaiselle tunnin mittaiselle yöjuoksulle, josta puolet annan mennä rentoa, reipasta vauhtia. Ehkä keskityn samalla mielikuvaharjoitteluun, jossa juoksen pitkin Aurajoen rantaa. Tai sitten kuuntelen loppuun Sofie Sarenbrantin Tukholman maratonille sijoittuvan dekkarin "Andra andningen" loppuhuipennuksen. Joka tapauksessa en malta mennä nukkumaan ennen kuin olen saanut kirjan loppuun.
Ensi viikko onkin sitten omistettu maratonvalmisteluille: kevyttä juoksua, lepoa, unta, nesteytystä, tarpeeksi energiaa ja mielikuvaharjoittelua. Ja tietty töitä ainakin yhdeksästä viiteen ja siihen päälle lasten matseihin viennit. Niin ja lasten koulukin alkaa, eli paluu arkeen siltäkin osin.
Ei kommentteja