Maratonille treenaaminen pilaa loman

Mulle on jäänyt elävästi mieleen, kuinka entinen esimieheni joskus vuosituhannen alussa manaili, kuinka elokuiselle HCM:lle osallistuminen pilaa hänen koko kesänsä. Tai toinen työkaveri, jonka oli mahdoton valita kosteiden kesäiltojen ja juoksemisen väliltä.

Mökki + loma + juoksu

Ymmärrän hyvin, että tavoitteellinen treenaaminen muutti esimieheni mökkirutiinit. Voidakseen juosta laituria pidemmän yhtenäisen pätkän, hänen oli ensin soudettava maihin. Samalla perhe varmaankin otti nokoset riippumatossa ja jatkoi mökkeilyä tavalliseen tapaansa. Juoksuvaatteiden puhtaanapitokaan ei ollut saaressa varmaankaan helpoimmasta päästä.

Meillähän ei ole omaa mökkiä, joten en ole paras antamaan neuvoja siinä, kuinka mökkeilyn saa yhdistettyä tavoitteelliseen treenaamiseen. Joskus tosin mökkiöitä siunautuu meillekin. Viimeksi viikko sitten pääsimme haistelemaan maalaisilmaa kolmeksi päiväksi hyvien ystäviemme kesäpaikkaan. Olimme ottaneet vauhtipupuni kanssa juoksuvaatteet mukaan sitä varalta, jos meillä olisi energiaa ja sopiva rako lähteä tutkailemaan Haminaa juosten. Enpä tehnyt mitään lenkin suunnittelun eteen, mutta sen sijaan sattuma heitti tilaisuuden eteemme. Uimarantakyytiin ei ollut mahdollista tunkea koko porukkaamme, joten saimme juosta rannalle neljä kilometriä suuntaansa. Samat lainalaisuudet toimivat siis lomalla, kuin perusarjessammekin. Lenkkarit eivät matkanneet mökille turhan vuoksi.

Uimareissu oli jokaisen siihen laitetun juoksuaskeleen väärti. 

Terassit + loma + juoksu

Kosteiden kesäiltojen sankarille kuohuviinibrunssista alkava päivä, joka päättyi auringonlaskuun läheisellä terassilla, oli tärkeä osa hänen sosiaalista elämäänsä. Niin oli mullekin aikoinaan. Hetkessä eläessä ei välttämättä heti ala ajatella seuraavaksi aamuksi suunniteltua pitkistä. Olisi tekopyhää sanoa, että ainahan sitä voi olla vesilinjalla. Viinipöhnän määrään ja seuraavan aamun kuntoon on kuitenkin mahdollista vaikuttaa ilman, että tuntee jäävänsä jostain paitsi, oli se sitten juoksua tai loistoystävien seuraa.

Loma on pitänyt sisällään kotiseutumatkailua. Tässä fillarireissulla Vuosaaressa... 

Laiskottelu + loma + juoksu

Ne harvat lenkit, joita olen päässyt juoksemaan kuluneen kesälomani aikana, ovat mukavasti rytmittäneet viikkoja. Juokseminen antaa myös mahdollisuuden olla hetken itsekseen tai kaksistaan miehen kanssa teiniangstin ulottumattomissa. Yöjuoksun sijaan mun on suosittava aamupäivän hikoiluja, sillä illan saapuessa olen rättiväsynyt kaikesta olemisesta, uimisesta ja mitääntekemättömyydestä. Maratonille treenaaminen on mulla kuitenkin ennemminkin lomaa täydentävä tekijä, kuin sitä pilaava, sillä olen oppinut jo kauan aikaa sitten, ettei lenkin väliin jättämisessä ole mitään vikaa, varsinkin jos se ei yksinkertaisesti mahdu lomapäiviin. Usein lomalla on mukava antaa virran viedä mukanaan.

Mulla on ollut ohjenuorana jo pitkään, että jos juoksu alkaa rajoittaa elämää liikaa tai väliinjääneet treenit jäävät kolkuttamaan takaraivoon, eiköhän silloin ole aika höllätä jostain päästä, vaikkapa tavoitteista tai maratonin ajakohdasta.

Miten sitten esimieheni juoksujen kävi? No hänhän starttasi ensimmäiselle maratonillensa ja pääsi loistavalla ajalla neljän tunnin pintaan maaliin. Ilmeisesti juoksulle pyhitetty kesä ei ollutkaan niin paha ja pilalle mennyt, sillä hän oli HCM:lla seuraavanakin vuonna.

... ja pidemmällä päiväretkellä Espoossa.