Kävin yli kahden vuoden tauon jälkeen juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon testattavana. Valojäniksen perässä on aina yhtä nautinnollista juosta ja Pasin piikitettävänä tunnen olevani hyvissä käsissä.
Olen ollut hieman hakoteillä, sillä en ole ollut aivan varma, mitkä sykerajani ovat. Tavoitteellisessa sykeohjatussa treenauksessa kun omien lukemien tunteminen on kaiken aa ja oo. Haluan treenata mahdollisimman järkevästi, jotta en vedä itseäni omaa tietämättömyyttäni piippuun.
Neljäs kerta testattavana
Päätimme tehdä toisinnon viimeisimmästä, maaliskuun alussa 2017 tehdystä testistä, sillä se osuu aika lailla kahden ensimmäisen testin aikaisen kunnon (06/2016 ja 08/2016) väliin. Uskon olevani paremmassa kunnossa, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta en kuitenkaan yhtä teräksisessä maratonkunnossa, kuin ennen enkkajuoksuani syyskuussa 2016. Mutta olenko (edes) samassa kunnossa, kuin silloin kaksi vuotta sitten, siihen sain vastauksen testistä.
Juoksurata, valojänis ja sivuraide
Juoksuvauhdin kiristämistä vähitellen
Juoksu kulki rennosti ja aloin nauttia toden teolla, kun pääsin kunnolla vauhtiin (5:33). Ensimmäiset kiekat olivat sen verran hidasta menoa, että vaihdoin lennosta suosiolla äänikirjan päälle. Spotifyn jytke sivuutti sen vasta neljännellä testikierroksella.
Ehdin jo hetken pelätä, ettei sykevyöni toimikaan toivotulla tavalla, sillä sykelukema ei noussut neljännestä kiekasta kuin hivenen, mutta vauhdin noustessa viitosen keskariin huomasin, että pelko oli turha.
Mulla on vauhdikkaita juoksuja ja intervallitreeniä vielä melko vähän alla, joten jännitin viimeistä 04:49 min/km-vauhtista 2000-metristä ennakkoon aika lailla. Yllättävän helposti se kuitenkin meni. Olisinko jaksanut juosta vielä? Ihan varmasti, mutta tesitulosten kannalta sillä ei olisi ollut mitään merkitystä.
Laktaatti
Jokaisen juoksemani kaksikilometrisen jälkeen hihkaisin sykelukeman ja multa mitattiin laktaatti sormesta. Laktaattiarvot näissä kahdessa viimeisimmässä testissä samoilla vauhdeilla ovat lähes identtiset kuuden ensimmäisen testikiekan osalta. Joltain osin on siis tullut tehtyä oikeita asioita, mutta vielä on paljon treeniä, jotta pääsen tavoitteeseeni.
Työkalut laktaattitestiä varten.
Uudet sykerajat ja vauhdit
Vaikka vauhdeissa ja sykkeissä ei päälisinpuolin ole järisyttävää eroa viimeisimpään, pari vuotta vanhaan testaukseen verrattuna, lukemat oli kuitenkin hyvä saada järkeistämään treeniä. Olen juossut koko kevään ja varmasti myös viime vuoden peruskestävyystreenit liian korkeilla sykkeillä. Samoin reippaan ja kovan kynnykset ovat paukkuneet aivan turhaan. Nyt mun pitää malttaa pitää sykkeet aisoissa.
Hyödynnän annettuja suuntaa-antavia vauhteja pääasiallisesti vauhdikkaissa ja reippaissa treeneissä, joissa syke nousee vasta viiveellä, mutta sitten kun nousee, niin se pinkoaa taivaisiin. Vältän tällä tavoin sen, että mun pitää hidastaa vauhtia mitä lähempänä treenin loppua ollaan.
Vauhdit on hyvä pistää korvan taakse myös niitä kertoja varten, kun sykevyö jää kylppäriin roikkumaan. Varsinkin erittäin hitaiden pitkisten osalta mun pitää malttaa heittää jarrua kehiin. Reilusti yli seiskan pitkisvauhti on ollut mulla harvinaisuus jo useamman vuoden ajan.
Sain tälläkin kerralla testitulosten pohjalta tehdyn maratonaikaennusteen. Olen tällä hetkellä kolmen tunnin ja 53 minuutin maratonkunnossa. Aikaa on kuitenkin mahdollista hivuttaa alaspäin oikeanlaisella ja säännöllisellä treenillä. Tavoitteenani on alittaa kohta kolme vuotta pölyttynyt maratonennätykseni 3:41.
Ennusteessa ei oteta tietystikään huomioon sitä, miten pääkoppani toimii kisan aikana ja mullahan se on tunnetusti aika heikko lenkki. Niinpä teetän vastaavan testin uudemman kerran lähempänä Berliinin maratonia tietääkseni millä vauhdilla mun kannattaa lähteä liikkeelle, jota koneistoni ei pysähdy kuin seinään kesken juoksun. Kroppaani luottaminen auttaa myös henkisen kantin koossa pitämisessä. Tiedän, että mun on mahdollista päästä maaliin tietyssä ajassa, kunhan vain uskon kykyihini ja siihen, että musta on (myös paperilla) ennätyksiä rikkomaan.
Katsotaan, miten treeni puree. Viikkoja on onnekseni vielä jäljellä ennen h-hetkeä, mutta kiitos kisakalenteriini tunkemieni lappujuoksujen, en saa hyödynnettyä kaikkia viikkoja maksimaalisen järkevästi. Intoa mulla kuitenkin riittää, kiitos testituloksista saadun lisäbuustauksen!
Lisää maratoonarin tasotestistä voit lukea tästä.
Liikuntamyllyssä ei ollut tällä testauskerralla ruuhkaa.
Ei kommentteja