Vatsassani alkaa pyöriä perhosia aina, kun kännykkäni näytölle pärähtää viesti kisojen ajanotosta vastaavalta Ultimatelta. Tosin kisojen jälkeen tulosilmon aikaan vatsassa saattaa pyöriä ihan muusta syystä, kuin jännityksestä. Eilisessä viestissä mua muistuteltiin kisanumeron noutamisesta lauantaina ennen Helsinki Trail Runin alkua. Ensimmäinen polkujuoksukisani on siis todellista totta.
Starttaamme kisaan yhdessä ystäväni Kirsikan kanssa. Hänellä on enemmän kokemuksia mäissä kirmailusta, mutta mä yritän pysyä parhaani mukaan peesissä. Emme ole tavanneet aikoihin, joten jätämme varmasti juttelullekin tilaa. Emme ole kumpikaan ajan perässä liikkeellä, saati veren maku suussa, joten meille riittää, että saamme Ultimatelta kisan päätteeksi edes jonkinlaisen loppuajan.
HHM:lla kuljin näköjään jäniksenä salanimellä Jaya.
Nyt täytyy pitää peukut ojossa, että tyttäreni toipuu täysin isältänsä saamasta ilkeästä kesäflunssasta ja ettei se siirry seuraavaksi minulle. Olemme molemmat odottaneet kovasti kisoja ja haluan päästä kerrankin juoksemaan lappu rinnassa Kirsikan seurassa. Kisavalmistelut ovat mulle suuri mysteeri, mutta emmeköhän me pärjää vaikka olemmekin tyttäreni kanssa molemmat ensikertalaisia. Onneksi jokaisen alustan Challenger-lenkkarit on jo etsitty ja paitakin näyttää roikkuvan kylppärissä. Niistä on hyvä aloittaa.
Ei kommentteja