Liityin avantouintiseuraan parisen kuukautta sitten, sillä vihaan kylmää vettä. Uskoin, että löytäisin avannosta ratkaisun avaimen ongelmaani. En uskaltanut kuitenkaan alkaa arvuutella kuinka kauan karaistamiseen menisi aikaa. Kolme kertaa, kuukausi, vuosi, kaksi avantouintikautta...?
Kävin viime viikonloppuna vesijuoksemassa tyttäreni uimakoulun aikana. Mulla oli jo valmiiksi iho kananlihalla, kun vain ajattelinkin altaan 28-asteista vettä. Vilkutin omalla radallaan jo uiskentelevalle lapselleni ja laskeuduin veteen. Suupieleni valahtivat alas päin, kunnes suunta muuttui päästyäni veteen kaulaa myöten. Eihän tämä tunnu missään!
Uimakoulun jälkeen tyttäreni ystävä liittyi seuraamme. Ennen pitkää päädyimme kylmävesialtaille. Mun ei varmaan edes tarvitsisi kertoa, kuinka olen aina kiertänyt ne kaukaa. Tai no, kyllä mä kerran taisin upottaa käteni sinne ja vedin sen saman tien kauhuissani pois.
Tytöt kastautuivat 8-asteisessa altaassa ja juoksivat sieltä nopeasti pois.
Mä menin perässä ja jäin sinne hetkeksi fiilistelemään.
Sama toistui 6-asteisessa kylmäaltaassa.
Sormenpäitä ja varpaita kivisti toisella tapaa, kuin avantotossujen ja -käsineiden peittäminä, mutta nipistys ei tuntunut millään tavalla ikävältä. Kovemmat kipinät sain viereisestä porealtaasta. Miten 30 astetta voikin tuntua kuumemmalta, kuin kovat löylyt saunassa?
Taisin saada tytöiltä muutaman irtopisteen. Tuolla hetkellä en ollut nolo, vaan kaikkea muuta.
Sininen hetki matkalla avantoon. Maisemissa ei ole valittamista.
Ei kommentteja