Viime vuonna näihin aikoihin tiesin, että tulisin juoksemaan seuraavan kevään, kesän ja syksyn aikana yhden jos toisenkin kisan. Mulla ei kuitenkaan ollut Helsinki kymppiä lukuunottamatta selvää kuvaa siitä, milloin ja missä ne olisivat, joten treenimotivaatio ei ollut ylimmillään. Jos mulla ei ole selkeää maratondedistä, mulla ei ole myöskään kisoihin vaadittavaa tsemppausta treeneissäni.
Onneksi en ole liian vanha oppimaan uusia temppuja. Aikaisiin ilmoihin oli osasyynä liikuntasetelit, jotka ovat olleet mulle uutta, arjen muutoksen mukanaan mukanaan tuomaa herkkua. Olen pistänyt ilmot sisään parille maratonille, puolikkaalle ja kympin juoksuun, sillä mitä aikaisemmin ilmoittaudun, sitä halvempi hintaporras on suureen osaan juoksukisoista.
Talvella ulkona juokseminen on mulle haasteellista. Liukkaan kauden rajoitukset tuppaavat aina unohtumaan, kun laadin itselleni uutta juoksuohjelmaa.
Mun on turha lähteä kevätmaratonille Pukinmäkeä kauemmaksi. Jos siitepöly alkaa kiusata keuhkoja tapansa mukaan jo helmikuussa, kauden ensimmäinen maraton ei välttämättä ole helpoimmasta ja miellyttävimmästä päästä. Helsinki Spring Marathonista saan kuitenkin hyvän syyn lähteä tänäkin iltana lenkille. Mietin hetken kauden aloittamista tälläkin kertaa HSM:n puolikkalla, mutta saan enemmän treenibuustausta kokonaisesta.
Palkintopalli ei ole pakkomielteenä, mutta omia ennätyksiä olisi mukava päästä laittamaan uusiksi.
Helsinki 10 on vain kaksi viikkoa HSM:n jälkeen. Viimekertaisesta kympistä jäi hyvä maku, mutta myös hieman hampaan koloon. Huhtikuun lopulla on näin ollen revanssin paikka.
Toivon, että pääsen yritysmaratonviestijoukkueeseen tulevanakin keväänä. Viime toukokuussa joukkueellamme oli hyvä fiilis ja vikkelät jalat. Kisamaskottimmekin oli parhaasta päästä.
Pääsin maskotin kainaloon myös Katajanokan ympärijuoksussa.
Olen jänistänyt HHM:lla kahtena edellisenä kertana, mutta nyt menen ottamaan itselleni uuden pohja-ajan puolimaratonilta. Tai siis niinhän mä nyt uhoan. Ehkä kesäkuussa onkin toiset tuntemukset päälimmäisenä.
Elämäni parhaita juoksuja ikinä, HHM:n jänistykset 2017 ja 2018.
Syksyllekin on jo maratonmerkintä kalenterissa. Olen nimittäin yksi niistä, joita onnisti Berliinin maratonin arvonnassa. Vaikka kortiltani ei ole vielä veloitusta otettukaan, nimeni löytyy jo osallistujaluettelosta. Pakko tässä on kuitenkin pikku hiljaa alkaa uskoa, että pääsen juoksemaan sinne neljättä kertaa.
Varmasti Vantaan maraton mahtuu juoksuvuoden viimeiseksi tapahtumaksi kisakalenteriin. Vielä tosin on auki mille matkalle laitan ilmon sisään. Osallistunko maratonviestiin, puolikkaalle vai kokonaiselle, vai juoksisinko taas kaksi kisaa yhden päivän aikana? Asia selkenee varmasti juoksuvuoden edetessä.
Näiden kultamunien kanssa olisi ihana päästä taas juoksemaan. Kuva kahden vuoden takaa.
Aika tutulla kaavalla siis mennään, mutta sillä erolla, että ex tempore -osallistumisten sijaan mulla on ajatusta kalenterisuunnittelun taustalla. Hauska kelata vuoden kuluttua, mitä sitä tulikaan oikeastaan tehtyä.
Jotta saan juoksuihini lisää järkeä, aion käydä Pasin pakeilla pariinkin otteeseen maratoonarin tasotestissä. Saan päivitettyä sykkeeni ja tarkastettua potentiaalisen maratonvauhtini.
Kuvat kierrätystavaraa seuraavista postauksista:
2013:
2016:
2017:
2018:
Mielenkiintoista! Itsekin olen tässä nyt ihan treeni-inspiksissä. Syyskauden vähäinen juoksutauko on tehnyt tehtävänsä ja nyt taas into piukena poluille ja pohtimaan, mitä kaikkea sitä keksisikään ensi vuonna. :)
VastaaPoistaIhanaa Satu, että pääset taas juoksemaan ja voit hyvällä fiiliksellä alkaa suunnitella seuraavaa kautta! Tässä suunnittelussa on oma hohtonsa. En tunne koskaan olevani yhtä voittamaton kuin silloin, kun laitan kisoja ja treenejä kalenteriin.
Poista