Se ei ollut hyvä... vaan sikahyvä!Hesarin kriitikko oli pojan kanssa eri mieltä, joten jo senkin takia oli kiinnostava päästä katsomaan leffa ja arvioida itse missä vaakakupissa leffa oikein makaa.
Elokuva ei ollut syväluotaava katsaus Freddie Mercuryn elämään, eikä yksityiskohtainen raportti Queenin vaiheista. Sen sijaan se oli sikermä lausahduksia, järisyttävää musiikkia ja juonenkaari, joka paljasti juuri sen verran, kuin on tarpeen.
Olihan Bohemian Rhapsody elämänkerraksi pintapuolinen, eikä se missään nimessä kuulu elämää suurempiin elokuviin. Valittu linja ei kuitenkaan vaikuttanut leffanautintoon mitenkään sitä latistavasti. Olen poikani kanssa samaa mieltä. Leffa oli tosi viihdyttävä.
80-luvulta mulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen 13-vuotiaana kokemani Band Aid ja Queen oli kieltämättä yksi sen kohokohdista. Kesällä 1991 luukutin tauotta A Night At The Opera -älppäriä. Harmittaa, että näin Spotify-aikakaudella kuuntelemani musiikki on vain yhtä hittisikermää ilman niitä toisiinsa sitovia kappaleita. LP:tä kuunnellessa myös ne välikappaleet saivat arvoisensa huomion. Bohemian Rhapsodya on tullut laulettua kerran jos toisenkin tunteella ja raivolla, välillä mukavassa nousujohteisessa, mutta useimmiten pelkän tuulen puhaltaessa korvien välissä.
Leffa laittoi liikkeelle muistojen virran ja lähdin tänään leffateatterista kotiin hyräillen juoksubiisejäni: Under pressure, Another One Bites The Dust, The Show Must Go On. Veikkaan, että perheemme aamu alkaa huomenna Love of My Lifella ja päättyy We Are the Championsiin. Ja jos aikaa riittää aamupuurolta, ehkä yhdistämme siihen myös pari ilmakitaraa ja kukkopojan elkeet. Luulisi niillä karisevan pahimmat rähmät (myös naapureiden) silmistä.
Åååh, "Love om my life" är en av de finaste sånger som finns!
VastaaPoistaDu har rätt!
Poista