Parasta isänpäivässä tänään (poisluettuna oma isäni ja lasteni isä), ovat olleet sellaiset sunnuntaipäivään kuuluvat asiat, jotka ovat jääneet valitettavasti taka-alalle usean kuukauden ajan.
Lapsen futismatsi
Futsal-kausi alkoi ja sen mukana päästiin siirtymään sateesta sisätiloihin jännittämään. Tänään oli hattutempun paikka ja olin haljeta. Kukapa ei olisi jälkikasvustaan ylpeä. Huusin mielessäni: "Tuo on mun poikani!" Kentältä saamani valoittava hymy antoi viitteitä siitä, että poitsu taisi arvata mitä äidin mielessä liikkui.
Yhdessäoloa lasten kanssa
Katsoimme futismatsia yhdessä tyttäreni kanssa. Kuiskimme, juttelimme ja kikatimme matsin lomassa. Mietimme illalla lasten kanssa katsellessamme Ruotsin Idolia, mitkä biisit valitsisimme heidän laulettavakseen, jos he olisivat lavalla (jaksossa vanhemmat valitsivat biisit). Luulenpa, että ajatus jää elämään takaraivon perukoille, sillä emme päässeet vielä mihinkään tulokseen.
Hyvää ruokaa
Olin hauduttanut edellisiltana kaalilaatikon valmiiksi, jotta sunnuntaita ei tarvitsisi viettää keittiössä. Tunsin itseni taas hyväksi äidiksi, sillä onhan maittava ruoka yksi suurimmista rakkaudentunnustuksista muita kohtaan.
Lenkillä päiväsaikaan
Olipa mieletöntä päästä juoksemaan keskellä ei-nyt-ihan-niin-kirkasta päivää. Kuuntelin samalla Jo Nesbon Poliisia. Miksiköhän raaimmat ruumiskuvaukset osuvatkin aina Ruoholahteen?
Treeni meni täysin nappiin. Lämmittelyn ja jäähdyttelyn lisäksi juostu 40 minsan reipas pätkä ei tuntunut liian raskaalta. Sykkeet tosin pitivät vauhdin tosi maltillisena. Mun syksyn vauhdikas lenkkini on toivon mukaan ensi kevään kevyt lenkki. Onneksi en ole kuitenkaan kunnon kanssa miinksen puolella. Nousen täältä maltilla ja järjellä. Aikaa on riittävästi.
Musaa täysillä
Olen vanha (kaikilla mittareilla laskettuna) hiphoppari. Missy Elliot toimii mulla edelleenkin juostessa ja tänään piti luukuttaa sitä myös olohuoneen täydeltä. Ai miksikö? No kun tuntui just siltä. https://www.youtube.com/watch?v=cjIvu7e6Wq8
Päikkärit
Lenkiltä tultuani kävin suihkussa ja söin päivän ensimmäisen annoksen kaalilaatikkoa. Kylläpä vaan, otin varaslähdön ruokailuun. Sen jälkeen ramaisi kovasti ja menin kuuntelemaan hetkeksi Poliisia sänkyyn. Heräsin parin tunnin kuluttua ihanaan tunteeseen. Päivää oli vielä jäljellä ja koko kroppa tuntui megalevänneeltä. Päikkärit ovat harvinaista herkkua ja siksi ne varmaan maistuvatkin aina yhtä makeilta.
Tämä oli hyvä päivä. Sain ladattua akkujani juuri sopivasti ja sen verran ylikin, että voin aloittaa uuden työviikon entistäkin energisemmin. Sunnuntaille venytetty rauhallinen arki saa ihmeitä aikaiseksi.
Su 11.11. verkat alkuun ja loppuun | yht. 3,65 km | 22:30 | 6:09 min/km
reipas lenkki (ensimmäinen marraskuussa) | 7,35 km | 40:00 | 5:27 min/km
Ei kommentteja