Mistä intoa lähteä lenkille?

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka arkirutiinit patistavat mut lenkille. Motivaationotkahduksista kärsin kyllä minäkin. Alati. Silloin mua auttaa, jos saan iskettyä kaksi kärpästä samalla iskulla. Yksi parhaista löytämistäni lenkkimotivaattoreista on ollut mulla käytössä parisen kuukautta.

Olen jo pitkään, jokseenkin epäsäännöllisesti, kuunnellut kirjoja juostessani. Olen lainannut kirjoja cd-formaatissa ja olen ladannut ne mp3-soittimelleni. Lataaminen on työlästä ja haluaisin mieluusti myös uutuuksia ”lukulistalleni”. Niinpä tartuin BookBeatin tarjoukseen, jonka sain Onnibussin lippuja ostaessani. Kuuntelin äänikirjoja kuukauden maksutta. Mulla jäi kirja kesken ja kuuntelin sen loppuun Storytelin kahden viikon tarjouksella. Puolessatoista kuukaudessa olin jäänyt äänikirjapalveluun nalkkiin ja tilasin jatkoa BookBeatilta, vaikka olinkin pitänyt aikaisemmin palvelua rahan tuhlauksena.

Nämä hien kyllästämät kuulokkeet ovat olleet viime aikoina käytössä usein, sillä unohdan ladata bluetooth-kuulokkeitani. Täytynee tehdä kuulokkeiden latauksestakin rutiini, niin voin ne ovat aina lähtökuopissa valmiina seikkailuun. 

Lasten ollessa hereillä mun on parasta ottaa perinteinen paperiversio käteeni, sillä keskeytyksiä tulee jatkuvasti. Ja onhan se aika tyhmää istuskella lahnana nojatuolissa kuulokkeet korvilla lasten puuhatessa vieressä. Niinpä kuuntelen kirjoja kotona lähinnä nukumaan mennessä ja kokatessa. Kirjat tosin etenevät tällä tavalla aivan liian hitaasti. En tunne saavani rahoilleni tarpeeksi vastinetta.

Niinpä saatan lähteä lenkille ihan vain saadakseni tarinan etenemään vauhdikkaammin. Se on ollut viime aikoina erittäin toimiva syy lähteä juoksemaan. Saan kuunneltua viikossa 500 sivun romaanista kolmanneksen juostessani ja toisen kolmanneksen kävellessäni töistä kotiin tai kauppareissuilla. Vaikka kuljenkin kuulokkeet korvilla, äänikirjat eivät tee musta kuitenkaan liikennezombieta. Kuulen nappikuulokkeistani ympäristön äänet läpi, enkä paneudu kirjan maailmaan yhtä intensiivisesti kuin kirjaa lukiessani.

Kuuntelen äänikirjoina mieluiten elämänkertoja ja dekkareita. Kaunokirjalliset helmet säästän kuitenkin niihin rauhallisiin hetkiin sohvan nurkkaan käpertyneenä, jolloin kädessäni on perinteinen käyttöliittymä ja vieressä höyryävä teekupillinen. Silloinkin saan vähintäänkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Michele Obaman tarina odottaa seuraavana äänikirjalistallani, kunhan olen saanut Harry Holen seikkailut päätökseen. Siihen menee arviolta kolmen lenkin verran.