Mitä mä laitan päälle?Poika ja mies yrittivät kiihdyttää vauhtia sitä mukaa, mitä lähemmäksi pääsimme Eläintarhan kenttää. Yritimme olla tyttären kanssa jarruina, jotta jaloissa säästyisi puhtia viestiin saakka. Ilma oli mitä parhain juoksemiseen, eikä hurja puhuri ylttänyt vielä tässä vaiheessa merenrannalta sisämaahan.
Ripottelin perheeni pitkin kenttää ja aloimme juosta yksi kerrallaan. Jokainen sai kiriä omalla osuudellaan täsmälleen sitä vauhtia, joka tuntui itselle parhaalta. Eltsussa ei ollut juurikaan muita, joten ketään ei nyrppinyt, vaikka yksi juoksijoistamme mutkittelikin omalla osuudellaan radalta toiselle. Juoksemisen pitääkin olla hauskaa! Jokainen juoksi oman pätkänsä kymmeneen kertaan ja mä triplasin viimeisen viestiosuuteni.
Hurjan houkutteleva pituushyppypaikka
Kahden ja puolen kilometrin reipas kävely kotiin kävi hyvästä loppujäähdyttelystä. Sitä ennen latasimme kuitenkin pikaenergiaa taateleilla, sillä kaikki mahdollisuudet retkeilyyn on käytettävä aina hyväkseen. Onneksi äidin juoksureppu on yhtä pohjaton kuin naisten käsilaukut. Olo oli kaikilla mitä mainioin ja sovimme saman tien, että tämä otettaisiin pian uusiksi. Sitä pitää kuitenkin vielä tovin odottaa, sillä parin päivän kuluttua kelju flunssa alkoi nostaa päätään, eikä sille näy vieläkään loppua.
Viestejä tulee varmasti juostua useamman kerran keväällä, kun Eltsu-sesonki lähtee taas kunnolla käyntiin. Tosin sillä ehdolla, että saan kammettua vielä silloinkin perheeni seurakseni. Ehkäpä en ilmoita meitä vielä ensi vuoden Vantaan maratonviestille, vaikka viestin vaihto kättä läpsäisemällä onnistuukin jo loistavasti vauhdissa.
Popparit
Ihana tuo viimeinen kuva, nuo lapset! <3 Mukavan kuuloista yhteisulkoilua.
VastaaPoistaOli kyllä mahtavaa ulkoilusekoilua :) Ja noi mun kullat on kyllä hauskoja tyyppejä. Onkohan tämä mun koko blogihistoriani ensimmäinen kuva, jossa kaikki kolme elämäni ilostuttajaa? Yksittäisiä kuvia on joitain ollutkin.
Poista