Purin vasta eilen illalla matkalaukun ja huomenna on taas aika pakata iso kapsäkki, tällä kertaa Vantaan maratonille. Mun pitää laittaa kassiin kaikkea tuplaten, jotta pääsen juoksemaan maratonviestin jälkeen myös puolimaratonin suihkunraikkaana. Lenkkareitakin pakkaan kaksi paria, sillä mun onnellani astun siihen reitin ainoaan vesilätäkköön. Vaikka olenkin jo tosi rutinoitunut maratonkassin pakkaaja, silti urakka tuntuu toivottomalta. Unohdan taas takuuvarmasti jotain.
Olen empinyt maratonviestiin osallistumista jo viikon verran, sillä en ole tuntenut itseäni täysin terveeksi. Tai oikeammin sanottuna, en usko voivani juosta kovaa kokonaista 10,5 kilometrin kiekkaa. Sunnuntaina oli kolmessa 400 metrin spurtissakin tekemistä. Duunipainotteinen viikonloppu sekä maratonviikosta ison palan haukannut duunimatka ovat saaneet mut entistäkin väsähtäneemmäksi, joten päätin jo huhuilla maratonviestiin sijaistakin.
En kyennyt juoksemaan sunnuntaina edes neljää neljäsatasta.
Onneksi kävin Turussa Running Diaries -Sallan kanssa lounalla, sillä hän avasi mun maratonviestipanikointini sanoiksi:
Onko tämä vain normaalia omien kykyjen aliarviointia ja jännitystä ennen kisoja?
Olemmeko me koskaan valmiita?
Onko kunto ollut milloinkaan kohdillaan?
Puolimaratonin jänistyksestä en ole ollut missään vaiheessa jänistämässä, joten ilmeisesti tämä kokonaisvaltainen nuutuneisuus onkin ennemminkin henkistä kuin fyysistä.
Itseluottamusta tuskin ehdin kerätä ennen lähtöviivalle astumista, mutta ehkäpä voin ladata mukaan aimo annoksen armollisuutta itseäni kohtaan. Riittää, että teen parhaani omalla viestiosuudellani ja kykenen jänistämään puolimaratonin tasaista vauhtia alusta loppuun.
*Tekeekö mielesi lähteä juoksemaan Vantaan maratonille? Kaikkien matkojen jälki-ilmoittautuminen on mahdollista vielä kisapaikalla. Lue lisää tästä. *
Vaaleanharmaat Hokan Machit olivat jaloissani koko duunimatkan ajan, eli niiden viikkosaldo on tullut jo tältä viikolta täyteen. Helpottaa lenkkareiden valitsemista!
Ei kommentteja