Hällä väliä, mikä vuosiluku kalenterini kannessa on. Mulla alkoi nimittäin tänään vuosi 2019.
Vuoden vaihtuessa mulla on tapana paketoida kulunut vuosi ja piilottaa se takaraivon perälle. Otan paketin välillä esiin, jotta voin ottaa oppia tehdyistä ja tekemättömistä lenkeistä, merkinnöistä juoksupäiväkirjassani ja tyhjistä riveistä niiden välissä.
Vuosi sitten päätin, etten juurikaan juoksisi talven mittaan, vaan pitäisin hyvällä omallatunnolla pitkän juoksutauon. Alkuvuoden elämänmuutos pidensi kuitenkin suunniteltua taukoa ja se sävytti lopulta koko juoksuvuotta. Päätin olla armollinen itselleni ja hyväksyä sen tosiasian, että aloittaisin juoksukunnon rakentamisen pohjalta. Ei se kuitenkaan ollut fyysisesti, eikä varsinkaan henkisesti helppoa, vaan kaikkea muuta.
Toissa vuonna keräilin enkkoja ja viime vuonna juoksin ahkerasti lappu rinnassa. Kulunut vuosi on ollut lähinnä eteenpäin sinnittelyä vanhalla peruskunnolla. Siihen nähden kesäkuinen HHM:n jänistely oli pienoinen ihme. Hyvä porukka saa ylittämään itsensä. Muutenkin sain vuoden aikana jänistämisestä hurjia kiksejä. Helsinki Half Marathonin lisäksi leikin jänistä Midnight Runilla, Helsinki Marathonilla ja Vantaan puolimaratonilla. Välillä brakasi vatsa ja välillä nestehukka vaivasi, mutta uskon, että kykenin kuitenkin antamaan kanssajuoksijoilleni edes himpun verran juoksuapua.
Onnistuin ohjelmoimaan itseni loppukesästä keskivauhtiin 5:36 min/km. Tuntui siltä, kun voisin jatkaa samalla vauhdilla auringonnoususta auringonlaskuun. Kävin juoksemassa robotin lailla Tallinnan maratonin läpi ilman pienintäkään dramatiikkaa. Kaikki sujui kivuttomasti niin kropassa kuin päänikin sisällä. Epäilin turhaan, etten kykenisi juoksemaan kahta maratonia 15 päivän sisään. Fiksuudestahan voi olla montaa mieltä. Oman vauhtirytmin murtaminen oli työn ja tuskan takana, mutta syys- ja lokakuun täsmätreenit tuottivat tulosta. Vantaan maratonviestillä vauhti oli vaihteeksi hieman jotain muuta.
Tämänkin juoksuvuoden parhaita asioita ovat olleet lukuisat juoksukaverit niin livenä kuin somessakin. Osana Hoka 359 -proggista järjestin yhteislenkkejä, yhtenä unohtumattomimmista juoksu metrolinjaa seuraten päättäriltä toiselle, Matinkylästä Vuosaareen. Tällaisista tempauksista saa hurjasti lisäenergiaa... ja ulvovat lihakset.
En sitonut treenejäni tänä vuonna minkäänlaiseen ohjelmaan, vaan lähinnä lasteni futisotteluaikatauluihin. Kun lapset ovat kulkeneet matseihin autolla, minä olen juossut sinne perässä. Suuri osa vuoden kilometrisaaliista on näin ollen silkasta hyötyliikunnasta. Yli 50 kilometrin viikkoja olen kerryttänyt vain neljä ja kaksi näistä olivat maratonviikkoja. En ole todellakaan ottanut tehoja irti kropastani, sillä nyt ei ole ollut oikea hetki siihen. Laatu ja määrä ovat sen sijaan tämän juuri alkaneen uuden vuoden heiniä.
Aloitin uuden juoksuvuoden hyvin levänneenä, aamulla lenkkeillen. Lähtökunto on 49:29 kympillä ja 3:55 ja risat maratonilla. Rakennan peruskuntoa seuraavat 12 viikkoa, jonka jälkeen tiukennan tahtia, tähtäimenäni Helsinki Spring Marathon. Seuraavaan koitokseen on siis 174 juoksun ja levon rytmittämää päivää, eli kaiken kaikkiaan 25 viikkoa. Silloin juoksuvuoteni onkin jo miltei puolessa välissä!
Yllätin itseni juoksemasta lumihangessa.
Toissa vuonna keräilin enkkoja ja viime vuonna juoksin ahkerasti lappu rinnassa. Kulunut vuosi on ollut lähinnä eteenpäin sinnittelyä vanhalla peruskunnolla. Siihen nähden kesäkuinen HHM:n jänistely oli pienoinen ihme. Hyvä porukka saa ylittämään itsensä. Muutenkin sain vuoden aikana jänistämisestä hurjia kiksejä. Helsinki Half Marathonin lisäksi leikin jänistä Midnight Runilla, Helsinki Marathonilla ja Vantaan puolimaratonilla. Välillä brakasi vatsa ja välillä nestehukka vaivasi, mutta uskon, että kykenin kuitenkin antamaan kanssajuoksijoilleni edes himpun verran juoksuapua.
Katjan kanssa Kumpulan siirtolapuutarhan maratonilla. Katja juoksi kokonaisen, mulle piisasi helteessä puolikas. Seuraavan kerran juoksimme yhdessä Helsinki Marathonilla.
Onnistuin ohjelmoimaan itseni loppukesästä keskivauhtiin 5:36 min/km. Tuntui siltä, kun voisin jatkaa samalla vauhdilla auringonnoususta auringonlaskuun. Kävin juoksemassa robotin lailla Tallinnan maratonin läpi ilman pienintäkään dramatiikkaa. Kaikki sujui kivuttomasti niin kropassa kuin päänikin sisällä. Epäilin turhaan, etten kykenisi juoksemaan kahta maratonia 15 päivän sisään. Fiksuudestahan voi olla montaa mieltä. Oman vauhtirytmin murtaminen oli työn ja tuskan takana, mutta syys- ja lokakuun täsmätreenit tuottivat tulosta. Vantaan maratonviestillä vauhti oli vaihteeksi hieman jotain muuta.
Otin uuden juoksukellon käyttöön helmikuussa. Pylväistä puuttuu tammikuun parisenkymmentä kilometriä. Voi kun voisinkin sanoa, että ei se määrä, vaan laatu.
Tämänkin juoksuvuoden parhaita asioita ovat olleet lukuisat juoksukaverit niin livenä kuin somessakin. Osana Hoka 359 -proggista järjestin yhteislenkkejä, yhtenä unohtumattomimmista juoksu metrolinjaa seuraten päättäriltä toiselle, Matinkylästä Vuosaareen. Tällaisista tempauksista saa hurjasti lisäenergiaa... ja ulvovat lihakset.
Hoka 359 -yhteislenkit veivät välillä myös pöpelikköön. Katja, Kati ja Ansku <3
En sitonut treenejäni tänä vuonna minkäänlaiseen ohjelmaan, vaan lähinnä lasteni futisotteluaikatauluihin. Kun lapset ovat kulkeneet matseihin autolla, minä olen juossut sinne perässä. Suuri osa vuoden kilometrisaaliista on näin ollen silkasta hyötyliikunnasta. Yli 50 kilometrin viikkoja olen kerryttänyt vain neljä ja kaksi näistä olivat maratonviikkoja. En ole todellakaan ottanut tehoja irti kropastani, sillä nyt ei ole ollut oikea hetki siihen. Laatu ja määrä ovat sen sijaan tämän juuri alkaneen uuden vuoden heiniä.
Kypärä, juoksureppu, vesipullo, pari kolikkoa ja kuivaa päällepantavaa. Niillä eväillä selvisi pitkälle alukusyksyyn matseihin ja takaisin.
Aloitin uuden juoksuvuoden hyvin levänneenä, aamulla lenkkeillen. Lähtökunto on 49:29 kympillä ja 3:55 ja risat maratonilla. Rakennan peruskuntoa seuraavat 12 viikkoa, jonka jälkeen tiukennan tahtia, tähtäimenäni Helsinki Spring Marathon. Seuraavaan koitokseen on siis 174 juoksun ja levon rytmittämää päivää, eli kaiken kaikkiaan 25 viikkoa. Silloin juoksuvuoteni onkin jo miltei puolessa välissä!
Vuoden 2019 slogan. Ylimmässä kuvassa vuoden ensimmäisen juoksupäivän maisemat.
Uuden juoksuvuoden 1. lenkki | 8,23 km | 49:30 | 6:00 min/km
Ei kommentteja