Taas maratonille

En ole suunnitellut tämän ja viime viikon juoksuja pätkän vertaa maratonia silmälläpitäen. Olen juossut, kun siihen on tullut tilaisuus ja olen pyöräillyt enemmän kuin aikoihin. Ehkä mun olisi pitänyt ajatella paremmin, mitä suuhuni pistän, jotta Tallinnassa olisi sitten helpompaa. Olen jättänyt senkin väliin. Olen kartuttanut univelkaa ja olen rehkinyt työrintamalla samaan tapaan, kuin ennen lomia. Maailma täytyy näköjään rakentaa ennen maratoniakin samoista palikoista.

En ole vaivannut päätäni juuri lainkaan sunnuntain maratonilla, mutta ehkä nyt voisi aloittaa sääennusteiden tiiramisen. Kisavalmisteluiksi riittää kamppeiden pakkaaminen, tosin sekin saattaa mennä samalla kaavalla, eli vähän sinne päin. Laukussa on varmasti paljon ylimääräistä, mutta vasta maratonaamuna selviää, josko sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Lenkkareilla ja lääkkeillä pärjää jo aika pitkälle. Juoksu- ja vaihtovaatteet ovat pelkkää plussaa.

Tämä juoksuvaatekasa on vain jäävuoren huippu. Viereisellä nojatuolilla on vähintäänkin toinen mokoma. 

Kisoja on tullut koluttua sen verran, että lähialueen maratonreissut alkavat tuntua arkipäiväisiltä. Tai ehkä tämä johtuu vain siitä, ettei mulla ole pienintäkään hajua nykykunnostani. En tiedä millä vauhdilla ampaisen maratonreitille, tai asettuuko realistinen aika kymmenen minuuttia alle vai yli neljän tunnin. Toki voi olla niinkin, etten pääse edes maaliin viimeviikkoisten kisojen jäljiltä.

Tavoittelen mieluusti uusia ennätyksiä, mutta säästän ne suosiolla ensi vuodeksi. Olen iloinen, kunhan ehdin maratonilta omin jaloin laivaan. Olkoon se mun ensisijainen tavoitteeni sunnuntaille.