Kuokkavieraana vetotreeneissä

Musta on tullut kesän mittaan juoksurobotti. Vauhdin kiristäminen kilometrivauhdista 5:30-5:40 tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Ajattelin, että saisin jalkoihin uutta eloa, jos kiertäisin juoksuradan kolmeen otteeseen niin nopeasti, kuin jaloista lähtee. Niinpä suuntasin torstaina Eltsuun. 

Huomasin tutunnäköisiä takkeja Eläintarhan katsomon edessä. Helsingin Juoksijathan ne siellä olivat valmistautumassa viikon vauhtivetotreeniin. Eipä aikaakaan, kun juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho pyysi mut mukaan juoksemaan. Mua jännitti vähän, mutta tottahan toki liityin mukavaan seuraan.

Kuuntelin ohjeita tarkkaan, mutta jo ekan tonnin mittaisen vedon aikana huomasin, että aloitin aivan liian vauhdikkaasti. Kiristämisen varaa ei tällä vauhdilla ollut sekunninkaan vertaa. Sen siitä saa, kun kirmaa riemuissaan itseään nopeampien imussa. Ei treeni kuitenkaan hukkaan mennyt. Huomasin, että kyllä mun jaloistani saan vauhtiakin irti, jos oikein puristaa. Porukassa juokseminen saa ihmeitä aikaan!

Valitettavasti mun piti palata jo viidennen vedon jälkeen futiskentälle hakemaan tytärtäni. Toisaalta, olisinkohan mä edes pystynyt kuudenteen vetoon? Täytynee mennä joku päivä itsekseen testaamaan, menisikö koko treeni läpi, jos aloittaisin fiksummin. 

Olen jo pitkään miettinyt, josko liittyisin johonkin juoksuseuraan. Uskon, että saisin sitä kautta monipuolisuutta treeneihini sekä käyttökelpoisia ideoita. Vedot ja reippaat lenkit sujuvat paljon paremmin porukassa, varsinkin jos joukosta löytyy samantasoisia muita juoksijoita. Jos ja kun juoksuseuraan liittyminen tulee ajankohtaiseksi, Helsingin Juoksijat on kyllä vahvoilla listallani.  Kiitos, että sain tulla kuokkimaan treeneihinne!

To 27.9. vauhtivedot 5 x 1000 m | 4:39 | 4:38 | 4:32 | 4:31 | 4:38