Vahinkotupla

Niinhän siinä taas kävi. Juoksumatto voitti puntit. Lyhyt lämmittely venyi huomaamatta kymmenen kilometrin mittaiseksi. Olin litimärkä juoksumattolenkin jäljiltä, vaikka kuntosalilla onkin hyvä ilmastointi. 

Tullessani kotiin mieheni kyseli treenistäni. 

No voi ei. Sä kerkesit jo käydä juoksemassa. Pojan futiskavereiden vanhemmat olisivat olleet lähdössä kimppalenkille iltayhdeltätoista.

Sain loistoidean. Voisin juosta uudemman kerran! Olisimme kuitenkin kotona vasta seuraavan vuorokauden puolella, eli eiväthän ne ole edes saman päivän lenkkejä. Ja vastahan mä pyöritin koneessa lenkkivaatteita. Nekään eivät olisi heikoimmat lenkit tässä briljantissa suunnitelmassa. Kylläpä sitä on helppo huijata itseään.

Siellä mä sitten seisoin mieheni kanssa Alkon valokylttien alla klo 23:10 valmiina lähtöön.

1,0 km | Majakkalaivalta kuului "Go, go!"

1,5 km | Yhdet kadonneet avaimet ongittiin alushousuista.

2,5 km | Näimme punaisen kuun. Kuvassa kuubongarit.

3,0 km | Mattolaiturissa oli leffailta. Pidimme pulinatauon juostessamme valkokankaan takaa.

7,0 km | Baana oli autio, samoin radan alittava tunneli.

8,0 km | Viisistään uskalsimme juosta Kaisaniemen puiston läpi. Tai siis sitä kerrostalojen seinustaa pitkin.

Sellainen oli se tuplalenkki. Jälkipuolisko päihitti sen ensimmäisen, mutta kyllä sekin kannatti hikoilla läpi.

Nukuin yön viisi tuntia kuin tukki. Heräsin tuntia ennen herätyskelloa pirteänä ja valmiina päivän seikkailuihin. Ja sen päivän lenkkihän oli jo tehty, vai mitä?!

En voinut vaikuttaa vauhtiin, joten jätin litimärän sykemittarin jälkimmäiseltä lenkiltä suosiolla himaan. Mattotreeni meni sykkeidenkin osalta nappiin.