Onneksi meillä ei ole Netflixiä


Sain olla viikonloppuna vuorokauden verran itsekseni kotona. Lauantaina kotiin tultuani avasin television. Yhdeltä kanavalta tuli Bumtsi Bum, toiselta Napakymppi. Muilta kanavilta ei tullut sen houkuttelevampaa, joten laitoin telkkarin kiinni ja päätin painua pehkuihin.

Olisihan meillä ollut tallennettuna liuta hyviä tv-sarjoja ja leffoja, mutta halusin säästää ne siihen, kun kukumme kotona yhdessä mieheni kanssa. Jos meillä olisi Netflix, olisin varmasti päätynyt pitämään katselumaratonin sen sijaan, että nukuin helleunivelkojani pois. Levännyt kroppani ja silmäni kiittelivät mua aamulla.

Olin nukkua pommiin uimajuoksutreffeistä ystäväni kanssa, sillä kuvittelin herääväni hyvissä ajoin ilman herätyskelloa. En voinut kuvitellakaan, että nukkuisin kellon ympäri. Ehdin hörppäistä kahvikupillisen, heitin vaatteet niskaan ja hyppäsin fillarin satulaan. Onneksi olin pakannut uimakassin jo edellisenä iltana. Olin kuin olinkin Stadikalla sen avaamisaikaan.

Katsoin vasta tässä vaiheessa nukkuessani saamani viestin. Ystäväni joutui valitettavasti perumaan tulonsa. Ihan ymmärrettävää, lapsiperheessä kun yllätyksiä tulee. Olin kuitenkin jo paikan päällä uimajuoksuvyö kassissani, joten mä voisin oikein hyvin mennä itsekseni juoksemaan!

Mulla taisi olla koko Stadikalla käynnin ajan onnellinen hymy huulillani ja silmäni toistivat hymyä. Jutustelin yhden jos toisenkin kanssa juostessani. Olipa taivaallinen aloitus aamulle!


Stadikalta lähtiessäni tapasin altaassa samaan aikaan juoksemassa olleen naisen uudestaan.

Hän kysyi multa: "Lähtisitkö aamupäiväkahville, niin voisimme tutustua toisiimme paremmin?"
"Pientä seikkailuako ehdotat?" vastasin.
"No sellaista juuri", hän sanoi hymyillen.
"Mä olen vuorokauden verran kesäleskenä, eikä seikkailut mahdu siihen. Mutta kiitos kuitenkin ehdotuksesta." 
Toivotimme toisillemme hyvät sunnuntait ja lähdimme kumpikin eri suuntiin.

Ehkä jotakuta suora lähestyminen olisi häirinnyt, mutta mä otan viattomat flirttailut ja kohteliaat lähestymisyritykset imartelun kannalta.

Jos meillä olisi Netflix, olisin varmasti jäänyt uimareissusta ja muusta tapahtuneesta paitsi. Olisin laittanut aamuyön tunteina nukkumaan mennessäni herätyskellon soimaan, jotta varmasti heräisin muutaman tunnin mittaisilta uniltani. Olisin silloin huomannut ystäväni jättämän viestin ajoissa ja olisin varmasti kääntänyt kylkeä tyytyväisenä. Tuskinpa mua olisi sen jälkeen näkynyt Stadikalla hymyilemässä.


Tällä satsilla pärjäsin pitkälle iltapäivään.

Ei kommentteja