Lenkkarit maratonille valittu

Mä arvon aina viimeiseen asti millä tossuilla lähden juoksemaan maratonin. Kaksi viikkoa sitten olin varma, että laitan Helsinki Marathonille Hoka One Onelta nämä Machit, viikko sitten arvuuttelin, josko Tracer 2:t olisivat vauhdikkain valinta, mutta eilen olin vielä varma, että tukevammat pitkiskengät, Napalit olisivat varmin valinta. Tänään ympyrä sulkeutui, ja pakkasin ensimmäisen vaihtoehdon maratonkassiini.

Hoka on pistänyt tänä vuonna lenkkareidensa nimiä uusiksi ja samalla tuttujen mallien ominaisuuksia on muutettu. Yksi näistä on Clayton 2:n seuraaja Mach. Jänistelin HHM:n viime vuonna Claytoneilla, tänä vuonna Macheilla.

Mielestäni Mach on edeltäjäänsä Clayton kakkosta parempi seuraavista syistä:

• Macheissa pohja tuntuu kiinteämmältä ja saan niillä Claytoneita paremman tuntuman alustaan. Mikä parasta, kivet eivät tartu yhtä herkästi pohjakuviointiin.

• Moni on kertonut vaihtaneensa Claytonin liukkaat pohjalliset toisiin. Macheissa vaihto tuskin on tarpeen. Mulla ainakin HHM:n loppureitin alamäet oli vaivatonta rullata alas, sillä jalka pysyi hyvin paikoillaan. Varpaille ei tullut ylimääräistä iskutusta, vaikka niille ei Macheissa mielestäni ole aivan samalla tavalla tilaa, kuin saman kokoisissa Claytoneissa.

• Verkkomainen pääliosa venyy oikeista paikoista, kuten vaivaisenluuni kohdalta, ja antaa lisätilaa muuten kapeahkoon juoksutossuun. 

Yhteistä edeltäjänsä Clayton 2:n kanssa:

• Keveys: molemmissa on keveyteensä nähden loistava vaimennus, ilman vaahtokarkkifiilistä.

• Rullaavuus: kenkä vie askeleen luontevasti päkiälle, mutta Hokalle ominaista "keinuvaa" pohjaa ei näissä ole mielestäni yhtä vahvasti.

Hoka One One Machit ensimmäisen lenkin jälkeen toukokuussa. Ulkonäöltään nämä ovat tyylikkäimmät lenkkarit jotka mulla on ikinä ollut. 

Haasteellista Macheissa:

• Iitti on harmittavan lyhyt, joten sen asettelu alussa vei hieman aikaa. Olisi mukava kuulla käyttökokemuksista juoksijalta, jolla on todella korkea jalkapöytä.

• Reiät ovat tavallista tiukemmat, joten olen oppinut löysentämään nauhat jokaisen lenkin jälkeen, jotta säästyn muutamalta ärräpäältä kiireessä lenkille lähtiessäni. Löysin itselleni sopivan kireyden nauhoitukselle vasta muutaman lenkin jälkeen. Kun nauhoituksen kanssa on päässyt sinuiksi, lenkkaria ei tarvitse sen kummemmin ajatella juostessa, eikä nauhoja sitoa uudestaan kesken lenkin.

• Sukan valinta on ollut kesähelteillä tarkkaa puuhaa, sillä juokseminen on ollut näillä lenkkareilla yhtä hikistä kuin muillakin tossuillani. Säästän paksut juoksusukat syysmyrskyihin.

Mach on tasoiselleni juoksijalle parhaimmillaan reippailla lenkeillä, intervalleissa ja kisakenkänä. Parasta niissä on ehdottomasti se, etteivät ne tunnu missään, vaan ovat mukavalla tavalla jalan jatke. Pitkille, hitaille lenkeille Machit eivät ole olleet osuvin valinta, sillä niillä haluaa juosta reippaasti.

Suosittelen testijuoksemaan Machit, sillä nämä ovat neutraalit, kevyet, rullaavat ja sopivan vaimennetut peruslenkkarit moneen käyttöön. 

Jälkikirjoitus

Yksi malli sopii yhdelle, toinen toiselle. Merkkien sisällä löytyy valikoimaa moneen lähtöön. Jokaisella juoksijalla on uniikit jalkansa ja omat tarpeensa. 

Kerron mielelläni juoksemistani lenkkareista, eli miten ne toimivat omassa käytössäni, olivat sitten Hokia tai muita. Hoka One Onen mallistosta löytyy toki myös lenkkareita, jotka eivät sovi jaloilleni. Niinpä en juokse niillä. Osaan kuitenkin kertoa Hoka One Onen lähettiläänä niiden ominaisuuksista aivan samalla tapaa, kuin viinin maistattajakin osaa kertoa eri viineistä. Hänkään ei voi sanoa suoraan, tykkääkö toinen maistelemistaan viineistä vai ei, makuaistikin kun on hyvin yksilöllinen asia. 

Jollekin toiselle itselleni sopimattomat lenkkarit voivat olla mitä mainioimmat, mutta sehän selviää vain itse kokeilemalla. Siksi kannattaa käyttää hyväkseen eri juoksutapahtumissa järjestettäviä Hoka One One Test Runeja.  Niissä saa osviittaa siitä, voisiko tossu sopia juuri omaan käyttöön. Silloin on jotain kättä pidempää lenkkarikauppaan mennessä. Test Runilta mäkin löysin vuosi sitten itselleni sopivat Hokat alleni. 

400 kilometriä myöhemmin. Näillä on juostu pääosin kuivalla asfaltilla, juoksumatolla ja hiekkatiellä. Muutama kaatosadekin näillä on koettu. Lenkkarit eivät sutineet asfaltilla, mutta Eltsun märällä radalla piti olla hieman tavallista varovaisempi.