Hellekestävyys vaihtelee olosuhteiden mukaan

Olen yrittänyt pitää yllä normaalia juoksurutiinia näillä helteillä, mutta erittäin huonolla menestyksellä. Tämänhetkistä tilannetta kuvaa parhaiten vauhtivedot. Aloitan ne hyvällä fiiliksellä, mutta olo alkaa olla tukala jo ensimmäisen kaksitonnisen jälkeen. Jos kestän vielä toisen mokoman, silloin sykkeet ovat pilvissä. Viimeistään kolmas veto on jätettävä kesken, sillä jalat eivät liiku halutulla tavalla ja päässä surraa ikävästi.

Vuosi sitten näihin aikoihin juoksin Italian helteessä. Tottahan toki helle tuntui sielläkin kropassa, mutta silti juokseminen oli paljon kevyempää kuin nyt. Ainakin näistä syistä Italiassa tuli kerättyä enemmän kilometrejä kuin tänä kesänä vastaavassa ajassa helteisessä Suomessa:

1) Starttasin Italiassa lenkille auringonnousun aikoihin. Kevyt merituuli vilvoitti mukavasti.

-> Suomessa aurinko nousee paljon ennen mua. Yöllisilläkin lenkeillä tuntuu siltä, kuin ilma seisoisi. Missä Helsingin kuuluisa merituuli on?

Vieläkin ihmettelen, miten ihmeessä kykenin juoksemaan puolimaratonin tällä helteellä. 

2) Takana oli hyvin nukuttu yö viileässä huoneessa.

-> Kasvatan Suomessa joka yö univelkaani. Yöt ovat nihkeitä. Sopivan nukkuma-asennon löytäminen ei onnistu hikisissä petivaatteissa. Yöt ovat myös äänekkäitä. Ikkunat on pakko pitää apposen ammollaan, eivätkä kaikki osaa kunnioittaa nukkuvaa naapurustoa.

3) Italiassa mun ei tarvinnut pistää energiaa ruoanlaittoon, eikä kodin ylläpitoon. Sekin energia oli käytettävissä juoksemiseen. Riitti, että muisti pestä uikkarit iltaisin ennen illalliselle menoa. Ja senkin hoiti yleensä mieheni.

4) Miltei kaikkialla oli ilmastointi.

-> Nyt vietän päiväni työpaikalla yli 27 asteen lämmössä. Ei ihmekään, etten jaksa liikauttaa eväänikään työpäivän jälkeen.

Linnanmäki-päivän jälkeen olin kuin zombie. Lintsille ei ole pystytetty polttavan auringon vuoksi väliaikaisia katoksia, tai en niitä ainakaan huomannut. Laitteisiin jonottaminen oli aikamoista tuskaa. Onneksi kukaan meistä ei tuonut tuliaisiksi auringonpistosta, vaan oksettava olo johtui ihan pelkistä laitteista. 

5) Luonnollisia varjopaikkoja on Italiassa runsaasti, rantojen aurinkovarjoista puhumattakaan.

-> Täällä ei olla yleensä samalla tavalla auringon armoilla, joten varjostavia katoksia ei löydy puistoista eikä esimerkiksi Stadionin maauimalasta.

Musta tuntuu, että elimistöni on vaipunut jonkinlaiseen horrostilaan. Yksinäinen pingispallo pomppii tyhjässä pääkopassani ja jalat painavat vähintään tuhat kiloa. Odotan yöllisiä kaatosateita, mutta ainakin toistaiseksi saderintama ja pilvet ovat kiertäneet kotini kaukaa. Vaikka rakastan lämpöä ja hellettä, silti toivon, että tämä pahin lämpörutistus olisi tässä. Tahdon aktiivisen elämäni takaisin tämän laahustamisen sijaan!

Museoratikka sopii tähän helteeseen: katto pään päällä, avoimet seinät ja mukava tuulenvire.