Älä puhalla savuja päin

Olo on alkanut pikkuhiljaa normalisoitua. Vieläkin väsyttää vietävästi, joten olen sysänyt ajatuksen ensi viikonlopun maratonista aina vain kauemmaksi. En voi kuitenkaan vältellä päätöstä ikuisuuksiin.

Starttaanko lauantaina Helsinki Marathonille vai en?

Rakastan sateessa juoksemista, mutta tyttären futistreeniä ennen piiskaava kaatosade ei todellakaan houkutellut juoksemaan. Onneksi mulla oli kotona niin lyhyt kääntyminen, etten ehtinyt ajatella muuta, kuin vaatteiden vaihtoa verkkareihin. Hieman pidempi kotona olo olisi varmasti johtanut siihen, että olisin alkanut tehdä ostoslistaa. Treenit kun voi käyttää hyvin myös jääkaapin täyttämiseen.

Juoksin metrin, sitten 50 ja viimein 100. Ei tämä nyt niin kauheaa olekaan. 
Ylös Merihakaan ja alas toista liuskaa pitkin. Kappas, mun jalkani toimivat. 
Tuulitakki liiskautui ihoa vasten. En kyllä laita tätä maratonille, vaikka sää olisi samanlainen!

Hupsista, olenko mä tosiaan lähdössä? 

Alitajuisesti ilmeisesti vahva kyllä maratonin puolesta.

Merihaka

En uskaltanut mennä Töölönlahtea kauemmaksi, sillä halusin olla kävelyetäisyydellä futiskentästä. Tuttu reitti oli myös turvallinen, sillä en nähnyt märkien ja huuruisten rillieni läpi nimeksikään. Onneksi sain itselleni liikenteenohjaajan liki kolmen kilsan ajaksi. Eräs pyöräilijä nimittäin tarjoutui vapaaehtoiseksi pyöräilemään hetken edessäni. Musta idea oli niin hullun hauska, että tartuin siihen. Kuulemma mä näytin pyöräilijästä tutulta. Vastasin, etten voi sanoa hänestä samaa, sillä enhän mä häntä kunnolla nähnyt.

Puolisokeana olo on tuskallista. Säästän kyllä vikat piilarit lauantaille. 

Kappas, jo toinen kerta, kun maraton hyppää mun ajatuksiini.  

Neljän kilometrin verran syljin irtolimaa kurkustani, mutta sitten sekin rauhottui.

Onko tämä pienen pieni tarra tukholmalaisen talon ikkunassa enne? 

Huvilatelttaan vaelsi konserttiyleisöä jo hyvissä ajoin ennen konsertin alkua. Yhdellä pariskunnalla oli riitaisa illan aloitus meneillään. Jonkin matkan päästä musta nainen suorastaan huusi miehelle:

Katso nyt, sieltä tulee juoksija. Älä nyt h*****issä puhalla röökin savuja päin sitä!

Kiitos tuohtuneen naisen, mä sain juosta edes heidän ohitseen ilman röökihönkäyksiä. Toivon, että parin ilta jatkui hieman sopuisemmissa merkeissä. Mulla ei ollut omasta fiiliksestäni mitään pahaa sanottavaa. Turkasen pitkä juoksutauko on tuonut näköjään myös hyviä puolia mukanaan. Tuntui hyvältä juosta.

Mopo ja vauhti meinaa karata käsistä. Pidän silti vauhdin mahdollisimman lähellä ensi lauantain keskaria. 

Siinä se tuli. Kolmas kertako toden sanoo?

Aito juoksuinto on ollut jo usean kuukauden ajan kadoksissa, mutta tänään se viimein liittyi seuraani. Tämän lenkin jälkeen olen takuuvarma siitä, että mut nähdään lähtöviivalla lauantaiaamuna.

Ma 20.8. | 1/4 maraton | 57:44 | 5:28 min/km

Lue lisää Hoka359-proggiksesta tästä.