Päivävaellus Nuuksiossa

Sain ensikosketuksen vaeltamiseen häämatkallamme Madeiralla 20 vuotta sitten. Se oli menoa! Sen jälkeen vaelluskengät ovat olleet käytössä niin Kanariansaarilla, Kreikassa kuin Kataloniassakin. Lasten tultua mukaan kuvioihin matkojen painopiste hieman muuttui. Haaveilen kuitenkin vaellusmatkailun aloittamisesta yhdessä koko perheen kanssa. Sitä ennen tosin perheen pienimpienkin on totuteltava patikointiin.
Koskapa metsä ei ala aivan takaoveltamme, sinne menemisessä täytyy nähdä hieman vaivaa. Onneksi juna vie Espoon keskukseen ja sieltä pääsee puolessa tunnissa bussilla Nuuksioon miltei polun alkuun.

En ole kokenut metsien koluaja, mutta onneksi Nuksiossa pärjää mainiosti, eikä lasten tarvitse jännittää, löytääkö äiti paluureitin vai ei. Valitsin luontoon.fi-sivustolta suositelluista rengasreiteistä pisimmän, Korpinkierroksen. Systeriltä saamassani opaskirjassa sitä sanottiin vaativaksi reitiksi, mutta hieman asiaa tutkittuani tajusin, että vaativuustaso on määritelty lähinnä lastenvaunujen kanssa liikkuvan kannalta. Niitä meillä ei enää ole onneksi matkassa mukana.

Vaikka lapset eivät olletkaan alussa järin innostuneita metsäpäivästä, he innostuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsivät syömään mustikoita suoraan puskista. Reitti oli vaihtelevaa, oli polkuja, pitkospuita ja leveää sora-alustaa. Näimme laskujeni mukaan kuutisen lampea ja pariin niistä lapset kävivät kastautumassa.

Mun oli mahdotonta arvioida maastossa liikkumiseen menevää aikaa, joten loppureitti mentiin puolijuoksua aikamoista haipakkaa. Kerran tunnissa kulkevaan paluubussiin oli pakko ehtiä. Loppureitin ylös ja alas puskemiset tuntuivat meillä kaikilla reisissä ja pakaroissa vielä usean päivän jälkeenkin. Nyt tuli todistettua, ettei pelkillä keskikaupungin asfaltilla ja jalkapallokentällä hiotuilla lihaksilla pärjää millään luonnon helmassa.

Katselin hieman kadehtien parkkipaikalla autoihinsa hyppääviä patikoijia. Meillä kun oli vielä talsittavana kahden kilsan verran mäkistä ajotietä bussille. No, saimmepahan saman tien kehitettyä koko rahalla mäkikuntoa. Päivän aikana kerrytimme kilometrejä yli puolimaratonin verran kaupunkikävely mukaan luettuna. Askelia tuli mulle liki 30.000. Kuinkakohan monta askelta nuo lyhyempijalkaiset kanssahikoilijani saivatkaan?

Reput olivat täynnä juotavaa ja syötävää sen verran, että energiatasapaino pysyi hyvänä. 

Kokemukset Nuuksiosta, Barcelonan maratonin jälkeiseltä vuoristovaellukselta sekä lasten timanttinen kävelykunto antavat viitteitä siitä, ettei vaellusmatkailu perheen voimin jää pelkäksi haaveeksi. Olisikohan siinä sopiva tapa viettää meidän perheen vanhinten yhteisiä viisikymppisiä?

Mua on yritetty kerran jos toisenkin houkutella tunturiultrille. Pidän kuitenkin edelleenkin juoksutavoitteenani asfalttimaratoneja ja keskityn liikkumaan luonnossa vaelluskengissä ja päivärinkka selässäni.