Jussista on jo kulunut tovi, mutta juhannusviikolla juostut lenkit jäivät silti kesäkuun viimeisiksi. Onneksi otimme Hoka359-yhteislenkillä varaslähdön, sillä muuten juhannusviikon juoksuaskeleet olisivat olleet hälyttävän vähäiset.
Meitä lähti juhannusviikon pitkikselle neljä naista, Kati, Katja ja Ansku. Juoksu oli vaivatonta ja juttua piisasi. Puheenaiheet seikkailivat myös sellaisella alueella, joka olisi saanut miespuoliset lenkkikaverit punastelemaan, tai tyypistä riippuen olisi saanut aikaiseksi kysymystulvan.
Katja, Kati ja Ansku edestä...
Ansku rauhoitti välillä kiihtyvää vauhtiamme ja mä johdin meitä naureskellen pitkin polkuja Seurasaaren ja etenkin Lauttasaaren pöpelikössä. Ei mulla välttämättä ihan täsmällistä tietoa sijainnistamme ollut, mutta kunhan oli sinne päin. Tätä porukkaa ei tarvinnut maanitella jatkamaan juoksua sen arvioidun mitan, 22 kilsan yli.
Kunhan löytäisimme vessan Katjalle ja Ansku ehtisi kello yhdeksän dösään, niin kaikki olisi hyvin.
... ja takaa
Katja löysi Lauttasaaren, Onnellisten saaren onnellisuuden salat, eli puhtaan bajamajan, jossa oli niin vessapaperia kuin käsidesiäkin. Sitä ihmettä kävimme kukin vuorollamme ihmettelemässä. Pienet on maratonille treenaavien ilot. Kati poikkesi loppupätkältä suoraan himaansa, olihan hänellä jo viimeiset kilsat plakkarissa juostuaan tapaamispaikalle. Ansku saatiin jätettyä Kamppiin aikataulussa ja Katja jatkoi matkaansa junalla. Mä juoksin vielä sen vikan kilsan kotiovelle. 26 kilsaa ja risat tulivat itsestään, ihan huomaamatta loistavassa seurassa! Kiitos tytöt vielä kertaalleen!
Lauttasaari, Suomen Italia ja Onnellisten saari?
Juhannusaattona heräsimme laivalla. Tukholmassa vietetyn kaupunkipäivän jälkeen lapset ja mieheni hyppäsivät hotellin uima-altaaseen virkistäytymään. Mä kipaisin juoksumatolle, sillä halusin vetotreenin kävelyn vastapainoksi. Ensimmäinen kaksitonninen meni joten kuten. Toista pystyin juoksemaan vain hetken, kun happi loppui niin punttikselta kuin keuhkoistanikin. En saanut ikkunaa auki, joten laskin vauhdin hitaaseen lönköttelyyn. Sain lopulta kasaan kahdeksan kilsaa ennen kuin menin odottelemaan saunanraikasta perhettäni. Altaassa riehuminen olisi saattanut olla sinä iltana mielekkäämpää liikuntaa.
Hengittäminen oli takkuisaa koko reissun ajan, joten päätin kantaa toisen juoksukerrastoni puhtaana himaan. Onneksi kuitenkin yllytimme mieheni kanssa toisiamme pikaiselle iltajuoksulle ennen viikonlopun kohokohdan, Ruotsi-matsin alkua. Parisuhdejuoksu saa mielen kirkastumaan, oli se 20 minsaa tai maratonin mittainen.
Tiesin, että hotellin lähellä on urheilurata, mutten tiennyt sen olevan avoinna iltaisin. Löysimme sinne parisuhdelenkillä avoimen takaportin. Seuraavalla kerralla suuntaan sinne suosiolla vetotreeneihin.
Kesäkuun viimeinen viikko onkin sitten oma tarinansa. Aina kun ei pääse juoksemaan, vaikka kuinka olisi tahtoa. Ja jos pääseekin, niin juoksu jää arvoasteikossa toiselle sijalle, jotta voi nauttia juuri siitä kallisarvoisesta hetkestä, joka on sillä hetkellä meneillään. Ehkä parhaiten asiaa kuvaa sanat lapsen kanssa kaksistaan. Kyllä te tiedätte mistä on kyse, eikö vain?!
Tulevalla viikolla (ke 4.7. klo 18:00-20:30)juoksemme Hoka359-yhteislenkin Matinkylästä Vuosaareen metrolinjaa myötäillen. Kyydissä saa roikkua koko matkan, tai halutessaan voi hypätä metron vietäväksi haluamaltaan asemalta. Lupaan ottaa kartan mukaan ja vieläpä tarkistaa sieltä reittimme ennen starttia Matinkylästä. Tsekkaa lisätietoja FB-tapahtumasta: https://www.facebook.com/events/242175459925030/
Ei kommentteja