Yöjuoksijana joudun vastaamaan alati kysymykseen:
Kuinka sä oikein saat nukuttua lenkin jälkeen?
Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että mulla on loistavat unenlahjat. Toki tekemättömät työt, kotiongelmat, läheisten sairaudet ja rahan riittämättömyys valvottavat myös mua, mutta juoksu toimii silloinkin unilääkkeen tavoin.
Olen lääkinnyt silloin "entisessä elämässäni" itseäni myös viinillä. Lasi rentoutukseen, toinen vain sitä varten, että huomiseen olisi vielä aikaa. Nykytiedolla tajuan, että olen vain sivellyt suolaa haavoihini. Möröt kasvoivat isommiksi, kroppa oli entistäkin kovemmassa stressitilassa, ongelmat eivät ratkenneet, enkä ollut aamulla läheskään parhaimmillani.
Katja maratonviestijoukkueestamme oli tänään työnantajansa tarjoaman uniryhmän ensimmäisessä tapaamisessa. Hän totesi Facessa seuraavaa:
Katja maratonviestijoukkueestamme oli tänään työnantajansa tarjoaman uniryhmän ensimmäisessä tapaamisessa. Hän totesi Facessa seuraavaa:
--- jos urheilijan ( tai aktiivisen liikkujan ) kulmakivet ovat riittävä ravinto ja riittävä lepo sen treenin lisäksi, niin tuo alla oleva pistää miettimään. Jo pienellä määrällä alkoholia on vaikutusta palautumiseen. Kaikki FirstBeat -mitatut taitavat tämän tietääkin: "-> jo kaksi alkoholiannosta illalla: unen palauttava vaikutus alkaa vasta aamulla klo 05.00, kolme: perusuneen ei pääse lainkaan."
Siskoni tietää, mitä pikkusysterillä kannattaa luetuttaa. Tällä kertaa yöpöydällä The magic of not giving a f*ck - Och ändå få ut mer av livet. Ei kylläkään toimi unilääkkeenä.
Mitä enemmän juoksen, sitä pienempi alkoholinkulutus mulla on. Olen jättänyt alitajuisesti rakastamani viinin ja oluen vähemmälle. Tavoitteellinen maratontreenaus on jo itsessään sellainen ponnistus, että mun on ollut parasta karsia pois ylimääräisiä häiriötekijöitä. Kroppani on päässyt treenien jälkeen aloittamaan palautumisprosessin saman tien sen sijaan, että joutuisi ensin polttamaan alkoholin alta pois.
Sain ajattelemisen aihetta Katjan uniryhmäkeskustelusta. Vaikka en jatkossa juoksisi enää yhtä intensiivisesti, haluan silti pyhittää yöni palauttavalle unelle. Stressitekijöitä on elämässäni muutenkin aivan tarpeeksi, eikä mun tarvitse etsiä niitä lisää lasin pohjalta. Mutta sitten kun on aika juhlia, sitten juhlitaan ilman murhetta huomisesta.
Miltei kuulin näiden rintsikoiden kuiskuttavan mulle pukuhuoneen kaapista: "Set me free!"
Varmasti FirstBeat-mittari huutaisi mulle kuitenkin punaisena alkuyön tunnit, nimittäin yöjuoksun ajankohta ei ole unen laadun kannalta varmastikaan paras mahdollinen. Ei, vaikka sen jälkeen ramaisee kunnolla. Teehetki miehen kanssa lenkin ja nukkumaanmenon välissä ei varmastikaan riitä rauhoittamaan elimistöäni tarpeeksi. Siinä mulla olisi vielä parannettavaa.
Omien tapojen muuttaminen ei ole kuitenkaan ihan helppoa.
Iltasella nautitut viinilasilliset loppuivat tultuani raskaaksi.
Lasten saaminen taas ajoi mut yöjuoksijaksi.
Ehkä mä ajaudun jonkin elämänmuutoksen kautta vaikkapa aamujuoksijaksi. Ihmeetkin nimittäin ovat tässä maailmassa mahdollisia.
Tammikuinen LUX toi valoa talveen. Nyt alkaa olla jo upean valoisaa. Pian ei tarvitse öisinkään haahuilla pimeässä.
Ei kommentteja