Juoksumaastoni ovat olleet jo jonkin aikaa mustan jään peitossa. Kuivaa asfalttia on ripoteltu sinne tänne, mutta salakavala liukkaus pitää kropan jännittyneenä. Pahimmassa tapauksessa juoksukausi voisi olla ohi ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Ilmalento käden tai jalan päälle käy hetkessä, oli varovainen tai ei.
Olenkin jään ja pakkasen vuoksi siirtynyt salille juoksemaan. Tällaisina hetkinä muistan yhden lukuisista syistä, miksi harrastan juuri juoksua. Siihen kun menee tasan sen verran aikaa, kuin mitä saan juoksulenkkiin kulumaan. Lisäksi voin juosta vaikka keskellä yötä, jos se sattuu olemaan ainoa sopiva ajankohta valveilla ollessa. Salilla juostessa aikaa on varattava myös matkoihin, eikä juoksumattoa voi käynnistää, jos ovet on laitettu jo säppiin. Jos treenaisin maratonille juoksumatolla, tuntisin että se aika olisi ainakin osittain lapsiltani pois. Sen sijaan kesäjuoksujani he tuskin edes huomaavat, kuin ainoastaan siitä, että heidän äitinsä on aamulla paremmalla tuulella, kuin mitä oli heidän nukkumaan mennessään.
Vietin sunnuntain aikana enemmän aikaa GoExpo-messuilla, kuin mitä olen käyttänyt juoksuun koko helmikuun aikana.
Salilla mä tunnen lisäksi syyllisyyttä. Nimittäin siitä, että pidän mattoa itselläni pidempään, kuin normilämmittely vaatisi. Olen tarkkaillut muiden juoksumattokäyttäytymistä ja toimin samalla tavalla. Vältän vilkaisemasta matolle jonottajia ja annan ajan kulua aina tuntiin saakka. Aika epäkohteliasta, eikö olekin. Hävettää edes kertoa siitä. Talviolosuhteet saavat mullakin itsekkyyden pulppuamaan. Onneksi salilla on kymmenisen juoksumattoa, joten odotusaika ei kuitenkaan ole aivan mahdoton. Itselläni taitaa olla odotusenkka kuuden minuutin verran. Sinä ajassa olisin kesäkaudella ehtinyt jo juosta Kauppatorille.
Poikani kysyi, josko viikon kuluttua päästään jo plussan puolelle. Ei, ei vieläkään. Tunnemme molemmat olevamme talven vankeja. Laskemme päiviä huhtikuuhun, aivan kun se toisi kaivatun kevään. Voimme toki ainakin toivoa niin.
Olemme jo sinut sen ajatuksen kanssa, että seuraavaksi pääsemme sadekauteen. Silloin ainakin pääsisimme eroon jääpeitteestä. Juuri nyt miltei mikä tahansa on tervetullutta, kunhan ei ole lunta, pakkasta ja jäätä. Tai no ehkä siitepölyä en kaipaa keväästä. Vaikka eipä sekään säätä tuijota. Jo nyt sitä pöllähtelee jostain päin Keski-Eurooppaa. Sekin vielä?!
Hoka One Onen maastojuoksukengät olivat esittelyssä Scandinavian Outdoorin messuosastolla. Kiinnostuneita piisasi ja itsekin opin uutta itselleni vähän vieraammista Hokista.
To 1.3. reipas lenkki juoksumatolla 5,7 km | 32 min | 5:36 min/km
+ lämmittely alkuun ja jäähdyttely loppuun, yht. 4,2 km | 28 min
Mä tykkään kyllä juosta talvellakin. Liukkailla keleillä nastat pitoa parantamaan. Mutta nyt helmikuussa olen nauttinut hiihtämisestä ja korvannut sillä suurimman osan kevyistä lenkeistäni. Vähän mietityttää, miten juoksu taas hiihtokauden jälkeen sujuu...
VastaaPoistaHienoa kuulla Janna, että saat liikuttua talvella monipuolisesti! Nastoja olen pohtinut jo useamman talven, mutta olen jättänyt ne suosiolla jonnekin tulevaisuuteen.
PoistaSuosittelen kyllä nastojen hankkimista. Itse olin pitkään sitä mieltä, että pärjään hyvin ilmankin, mutta nyt kun nastoilla on päässyt juoksemaan, en vaihtaisi niitä pois! :)
VastaaPoistaTäytyypä päästä kokeilemaan nastoja. En viitsi laittaa niihin kokeilematta yli satasta kiinni, sillä selkäni (alaselän rappeuma jo 16-vuotiaasta) ei kestä suurempia juoksutyylin muutoksia. Pahmmassa tapauksessa olen liikuntakyvytön viikkotolkulla. Olisihan se kyllä hienoa päästä juoksemaan myös näillä jääkeleillä!
Poista