Perusruikutusta

Olen julkaissut jo yli 600 blogipostausta. Koskapa elämäni ei ole sen kummempaa vuoristorataa, eikä täynnä maanjäristyksiä eikä ilotulitusta, kirjoitusten vuosisykli noudattaa uskollisesti samaa kaavaa:  

1) En pidä talvesta.

2) En juokse liukkaalla enkä kovassa pakkasessa. 

3) Siitepölykausi on syvältä. 

4) Epäröin josko saan itseni kisakuntoon.

5) Manailen, kuinka työ rynnii juoksun edelle. 

6) Ihmettelen kuinka perheet pystyvät sumplimaan lasten kesälomat. 

7) Juoksen hämärtyvässä yössä. 

8) Kerään kilometrejä. 

9) Hermo menee jalkaongelmiin tai reistailevaan pakaraan tai...

10) Jännitän tulevia kisoja.

11) Tavoittelen ennätyksiä. 

12)  Kirjoitan kisaraportin.

13) Tipahdan maratonin jälkeiseen tyhjyyteen. 

14) Yritän saada itseni taas kasaan. 

15) Nautin sateessa juoksusta. 

16) Pohdin marrasputkeen syöksymistä. 

17) Lumisade pännii.

18) Olen valmis siirtymään juoksumatolle.  

19) Joulu tulee.

20) Pistän juoksuvuoden pakettiin.

21) Suunnittelen tulevaa juoksukautta... tai sitten en. 

Tällä hetkellä elän kohtia 2, 3 ja 4. Ripaus viitostakin sieltä löytyy. Ysi saattaa kiilata listalla alkupäähän ja se on varmaan parasta monistaa myös loppuvuoteen. Voisin ehtiessäni tehdä tästä oman bingon. Ensimmäisenä bingon huutanutta odottaisi mukava palkinto. Kaikki ainekset bingoon ovat jo käsillä.

Kotikulmilta löytyy upeita väriyhdistelmiä. Pitää vain katsoa tuttuja maisemia uusin silmin. 

Nämä ja noin sata muuta postausta ilmestyvät blogiini vuosittain yksi kerrallaan, yhdestä kolmeen viikossa. En yleensä suunnittele blogikirjoituksia sen kummemmin ennakkoon, sillä postaukset syntyvät itsestään jos ovat syntyäkseen. Joskus pää surisee tyhjyyttään, mutta usein sieltä saa tiristetyä jotain ulos. Kun saan puetuksi ajatukseni sanoiksi, ne päätyvät joko roskikseen (kuten viime aikoina miltei kaikki!) tai julkaistaviksi. 

Viisi ja puoli vuotta bloggailua on puolet poikani elämästä. Viiden ja puolen vuoden kuluttua hän saattaa olla jo lukiolainen. Aika paljon mahtuu vuoteen jos toiseenkin. Siitäkin huolimatta, ettei elämässäni tunnu tapahtuvan juuri mitään.

Kotikulmia nämäkin. Kasvitieteellinen puutarha ja Kaisaniemen tenniskentät. 

Jos jättäisin kirjoittamatta kaikesta siitä, mistä olen jo kirjoittanut, voisin saman tien lopettaa bloggauksen, sillä niin kauan kun pidän perheeni arjen näiden rivien ulkopuolella, aikalailla kaikki on täällä jo otettu esiin. Jatkan silti tämän juoksupäiväkirjani päivittämistä, sillä haluan uskoa, että ajan kuluessa ja vanhetessani muutun juoksijana ja ajatukseni lentävät uusille urille. Tänä talvena aloin jopa nauttia hankijuoksusta, joten selvästi olen vielä kehityskelpoinen, vaikka viimeinen viikko 45-vuotiaana onkin kohta aluillaan. 

Kiitos kun olet jaksanut roikkua messissä pikkulitenin maailmassa. Juoksu ja ajatusten kirjaaminen lenkkipolulta ja sen ulkopuolelta jatkuvat.

Valitettavasti kännykamera hyytyy silloin kun sitä vähiten toivoisi. Nähdessäni tämän kuvan viime perjantailta, muistelen upeaa maisemaa, joka avautui penkin luota. Uima-allas höyrysi hyisessä auringonnousussa. Suomenlinnan lautta lähestyi Kauppatoria, jossa aasialaiset turistit odottivat jo sitä innoissaan. Seuraavan kerran jätän yksityiskohdat väliin ja siirryn suoraan asiaan. 

Ma 19.3. hyötyliikuntaa tuli hännän alla | 7,9 km | 47:00 | 5:56 min/km