Täytän tänään 46 vuotta. Ikääntyminen ja kropan krempat ovat saaneet mut miettimään syvällisiä. Mietin mitä mä tekisin jos en voisi enää juosta.
Viimeisten kolmen vuoden kuluessa kroppani on vanhentunut varmaan saman verran kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä:
- Aineenvaihdunta on hidastunut radikaalisti.
- Enää pienet, terveet elämänmuutokset eivät tuo pikaparannusta, vaan kaikkeen menee moninkertaisesti aikaa.
- Joudun tekemään enemmän työtä päästäkseni samaan juoksuvauhtiin kuin aiemmin.
- Palautumiseen menee huomattavasti enemmän aikaa.
- Kroppa jumittuu helpommin kuin ennen.
Ja listaahan voisi jatkaa vielä vaikka kuinka.
Perheessämme on kaksi synttärityttöä. Merkkipäivien välissä on kaksi päivää ja ikävuosissa liki 37.
Multa on kertaalleen kielletty juokseminen alaselän rappeuman vuoksi. Olin silloin nuori ja kapinallinen, joten jatkoin kielloista huolimatta. Sen lääkärikäynnin jälkeen on tullut jo juostua 25 maratonia. Toinen, asiaan paremmin vihkiytynyt lääkäri kumosi kiellon vuosia myöhemmin ja kertoi juoksun tehneen mulle enemmän hyvää kuin huonoa. Mulla kävi mäihä. Tämän kiellon kiertäminen ei kostautunut.
Jos multa nyt kiellettäisiin jostain syystä juokseminen, en nielisi sitäkään ihan noin vain. Pyytäisin varmaan toisen jos kolmannenkin lääkärin mielipiteen. Tällä kertaa kuitenkin tottelisin, kun olisin kokeillut ensin kaiken maailman kuntoutukset, kehonhuollot ja muut sellaiset, joihin voin itse vaikuttaa.
Mieheni arveli, että siirtyisin juoksun jälkeen himopyöräilijäksi ja mä arvelin että sen lisäksi musta tulisi uimahallin vakkariasiakas. Jostain ne endorfiinit ja kunnon hiki olisi hankittava.
Saunomisen ja uimisen väsyttämä synttärityttö odottaa mietteliäänä juomaansa. Päätimme tehdä Yrjönkadun uimahallin yläkerrassa chillailusta syntymäpäiväperinteen.
Eniten mua kuitenkin huolettaa, että mikä ja kuka mä olisin, jos juoksu olisi kiellettyjen asioiden listalla? Mulla on ollut juoksijan identiteetti jo kymmeniä vuosia. Mitä jos se vietäisiin multa pois? Luulenpa, että tämä on niitä kysymyksiä, joihin saa vastauksen vasta, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Vähän samalla tapaa, kuin eläkkeelle siirtyessä ei voi olla täysin varma, kuinka uusi tilanne tulee muuttamaan minäkuvaa ja arkea. Jotkut selviävät siitä huumorilla, toiset keksivät itselleen parempaa tekemistä mutta on myös niitä, jotka jäävät pyörimään kehää ajatustensa ja tunneryöppynsä kanssa.
Ikä ei ole mielestäni pelkkä numero, mutta ei siitä liian isoa halootakaan kannata tehdä. Uusien lainalaisuuksien kanssa on vain opittava elämään käsi kädessä. Skoolaan tänään itselleni ja toivotan lukuisia tulevia juoksuvuosia. Ja mieluiten kivuttomia, kiitos.
Mitä sinä tekisit jos et voisi / saisi enää juosta? Vai uskallatko vielä edes ajatella sellaista?
En uskalla ajatella koko asiaa! Kun mun selkävaiva oli tosi pahana loppuvuonna 2016, mielessä kävi, että mitä jos en pystyisi enää koskaan juoksemaan. Ajatus aiheutti lähinnä epätoivoa, enkä pystynyt työstämään sitä ollenkaan.
VastaaPoistaMä tuun sua 5 vuotta perässä. Tällä hetkellä ikääntyminen ei aiheuta mitään negatiivisia ajatuksia, mutta tiedostan kyllä, että vuosi vuodelta mm. palautuminen hidastuu. Juoksijana olen aina ollut hidas, joten mulle on aika samantekevää, jos juoksu hidastuu entisestään. Lisää kremmpoja en kuitenkaan toivo, mutta ehkäpä vuodet ovat jotain opettaneet, ja vaivoja osaa nykyään hoitaa fiksummin...
Kivan pohdiskeleva postaus!
Eikun hups, tulen sua siis 6 vuotta perässä! Odotan kovasti, että se nelikymppiä tulisi täyteen, koska viime vuodet mun on ollut mahdottoman vaikea muistaa, minkä ikäinen oikein olenkaan. Niin näköjään nytkin :D
PoistaToivottavasti Anne selkäkipu muistuttaa olemassaolostaan aina vaan harvemmin.
PoistaTervetuloa perässä! Mä olin pitkään aina 32-vuotias. Sitten lapset syntyivät ja unohdin hetkeksi senkin iän ;)
Hyvää syntymäpäivää! Aloitin nelikymppisenä juoksemisen, ja jo vajaan vuoden päästä jouduin pitkälle juoksutauolle välilevynpullistuman vuoksi. Uinti ja pyöräily tulivat tilalle ja sittemmin olen päässyt palaamaan juoksunkin pariin. Selkäkin tykkää monipuolisemmasta liikunnasta.
VastaaPoistaKiito onnitteluista, Pia :) Sulla onkin aikamoisen monipuolinen, liikkuva arki. Ihaillen seuraan, kuinka sulla riittää aikaa ja sisua kaikkiin lajeihin.
PoistaHyvä kysymys, etenkin kun yllättäen olenkin tämän samanmoisen kysymyksen äärellä. Juoksu on <3 Näitä kysymyksiä juuri pyörittelenkin, mutta uskon että löydän vastauksen ja löydän myös muita keinoja nauttia luonnon lumosta. Ehkä juoksemattomuus avaa uusia polkuja tai uusia mahdollisuuksia. Mutta silti sydämestäni toivon, että vielä nautin ja kirmaan vuoripoluilla. <3 Ihanaa viikonloppua Poppis!
VastaaPoistaSatu olet ollut nilkkasi kanssa ajatuksissani. Toivottavasti viisastenkivi löytyy, ja pääset kirmaamaan totuttuun tapaan luonnossa.
Poista