Kortisonia koipeen


Jalkani ei ole voinut aikoihin hyvin. Vaikka juoksutauon aikana alkanut lamaannuttava, viiltävä kipu varpaassani onkin rajoittanut elämääni, en ole viitsinyt valittaa siitä tällä kanavalla. Vasta nyt, kun tiedän mistä luultavimmin on kyse, avaan sanaisen arkkuni asian tiimoilta.

Kipukohta on helposti rajattavissa. Se alkoi pienen pienenä pisteenä isovarpaan päältä ja tällä hetkellä kipualue kattaa suunnilleen sen karvaisen kohdan varpaassa. Kipu ei yllä luihin eikä ytimiin, vaan on pinnallinen. On kuin joku vääntäisi veitsen kärjellä varvastani.

Kipu tuntuu kävellessä sekä juostessa, ei kuitenkaan aina. Pitkäkestoinen seisominen tekee sille hallaa. Myös ihan vaan telkkaria töllöttäessä kipu antaa kuulla itsestään. Kivun takia olen tullut kotiin kyyneleet silmissä kauppareissulta, olen jättänyt leffaillan väliin ja mieli on ollut ajoittain aika maassa. En ole uskaltanut kirjoittaa yhtäkään kisaa kalenteriin, sillä jos tulen hulluksi tämän tunteen kanssa kymmenessä minuutissa, miten voisin sietää sitä maratonin verran.


Jään alta kuului liikenteen läpi nitinää ja natinaa. Tummat alueet kasvoivat ja pienenivät jään alla vellovan veden liikkeen myötä. 

Jalkateräni on armotonta sotkua vaikean vaivaisenluun vuoksi. Epäilin, että kipu saattaisi johtua siitä. Hermopinnekin tuli mieleeni. Lääkärin mukaan kyseessä on todennäköisimmin nivelrikko.

Sulle tuli varmaan sama ajatus mieleeni kuin mullakin vastaanotolla:
Olenko aiheuttanut tämän kaiken juoksemalla?
Lääkäri lohdutti mua kertomalla, että näillä kilometreillä joku saa sen, joku toinen ei. Yhtälailla joku, joka ei ole eläissään liikkunut juuri lainkaan, saattaa kärsiä aivan samasta vaivasta. Perintötekijöillä on tässäkin asiassa sormensa pelissä. Mun ei siis tarvitse harjoittaa itseruoskintaa seuraavalla lenkilläni. Sillä juostahan saan jatkossakin, ihan luvan kanssa.

Odottelen, josko varpaaseen pistetty kortisoni alkaa vaikuttaa toivotulla tavalla. Kuulemma helpotusta olisi luvassa muutamaksi kuukaudeksi, jos aine saatiin pistettyä oikeaan rakoon. Kortisonipistoksia ei saa kuitenkaan ottaa määrättömästi pitkin vuotta, joten toivottavasti tämä hoitokerta puree pitkälle kesään.

Ainakin toistaiseksi varvas tuntuu hyvältä. On uskomatonta kävellä ilman kyyneliin purkautuvaa kipua.


Kevät etenee kovaa vauhtia. 

8 kommenttia

  1. Suuren suuri tsemppirutistus!<3 Iloa päivääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3 Onneksi kevätaurinko (ja kortisoni) saavat mustat pilvet pään päältä pois.

      Poista
  2. Oi, meillä on täällä kohtalotoveri, eri lajin edustaja tosin. Sinun tilanteesi kuulostaa kuitenkin paremmalta! Toivottavasti kortisoni auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toista raukkaa. Kortisoni on näyttänyt purreen. Kyllä mä tästä vielä nousen :) Ihanaa pääsiäistä!

      Poista
  3. Tsemppiä, toivottavasti tulee pian kuntoon!
    Olen juuri alkanut sun inspiroimana siirtää juoksulenkkejä myöhäisiltaan/alkuyölle ja yllättävän hyvin on sujunut. Loistava vaihtoehto ruuhkavuosiäidille, kun illasta ennen lasten nukkumaanmenoa loppuu tunnit.
    Aurinkoista pääsiäistä!
    Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, Katariina! Hauskaa, että olet myös löytänyt helpotusta arjen aikatauluihin illoista ja alkuyöstä. Aurinkoista pääsiäistä sinullekin!

      Poista
  4. Voi ei, olet sinnitellyt kivun (ja ajatustesi) kanssa. Kenellekään ei kipua toivoisi. Ihanaa, jos kortisoni puree! Joskus voi käydä ihan päinvastoinkin. Asenteesta huolimatta. On kokemusta. Varmaan sait ohjeen antaa varpaan olla toimettomana pistospäivänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri vannotti, etten tee mitään rasittavaa pistospäivänä. Kielsi hyötyliikunnankin. Pojot lääkärille!

      On käsittämättömän upea tunne, kun varvaskipu ei valtaa mieltä ja pilaa päivää. Nautin jokaisesta kivuttomasta päivästä, sillä tiedän ettei mikään ole itsestäänselvyys.

      Lämpimät halaukset Pico ja pääsiäisrauhaa <3

      Poista