Aloitin vasta juoksuvuoden hitaasti jalkojani laahaten. Moni juoksijaystäväni on jo kovassa vauhdissa, ovat itse asiassa olleet koko kuluneen talven. Seuraan heidän kilometrikahmintaansa suu pyöreänä. En kykene vielä aikoihin samaan, en määrällisesti enkä vauhdin puolesta.
Onneksi olen tältä osin sinut oman juoksuminäni kanssa. Tässä vaiheessa talvea mun pitääkin vasta pyyhkiä talviunen jäljiltä kerääntyneitä rähmiä silmistäni. Jos alkaisin vertailla omia viikkokilsojani juoksukavereiden keräämiin, saattaisin kehittää itselleni turhaan paniikin. Vaikka juoksenkin vain kymmenesosan siitä, mitä muutamat kaverini juoksevat, silti tiedän, että nousen täältä kilometri kilometriltä. Omalla tavallani ja omilla ehdoillani.
Hidastunut juoksuvauhtini lähinnä naurattaa. Jalkojen alla lipsuva lumi ja nilkkoihin ylettyvä hanki tuovat oman haasteensa, syke nousee jo kun otan juoksukamoja esiin kaapista ja keuhkot huutavat pakkasessa armoa. Silti en jaksa stressata siitä, meneekö peruslenkkiin puolitoista tai kaksi minuuttia kilometriltä pidempään vai ei. Tärkeintä on, että pääsen pikkuhiljaa säännöllisen juoksun makuun.
Mut ohitettiin tässä mäessä. Otin naisen kiinni tasaisella ja aloin jututtaa häntä.
Nainen käveli, mä hölkkäsin samaa vauhtia vieressä.
On vain hyvä asia, että hektisessä arjessa ja huonossa juoksusäässä pääsen juoksemaan vain muutaman kerran viikossa. Muuten saattaisin talvitauon jälkeen kahmia innoissani kerralla liikaa kilsoja. Olen myös alkanut juosta taas minuutteja kilometrien sijaan. Mitä hitaammin juoksen tietyllä sykkeellä, sitä vähemmän viikkokilsoja kertyy ja mitä paremmassa juoksukunnossa olen, sitä pidempiä matkoja saan juostua samalla minuuttimäärällä. Tämäkin säästää kroppaani ikäviltä juoksuvammoilta. Jalkani saavat totutella rauhassa kasvaviin juoksumääriin.
Ehkä oma kuntohuippuni ei ole vielä niissä kisoissa, joissa juoksen yhdessä enemmän harjoitelleiden ystävieni kanssa, mutta haitanneeko tuo. Juoksukausi on pitkä. Sen mittaan ehdin juosta kerran jos toisenkin numerolappu rinnassa. Juoksukalenterikaan ei ole vielä aivan täysin selvillä, joten keskityn nyt suosiolla jalkojeni hitaaseen liikutteluun. Tältä pohjalta ponnistan tuleviin ennätyksiini, vaikka ne tuntuvatkin vielä tosi kaukaisilta unelmilta.
Säikähdin useamman kerran , kun mut ohitettiin pimeässä metsässä. Lumi vaimentaa juoksuaskeleet tehokkaasti, eivätkä edes fleecetakit kahise pakkasessa.
Ma 12.2. kevyt lenkki / 8,55 km / 1:02:51 / 7:21 min/km
Hyvää juoksukauden aloitusta, vai onko se ennemminkin kiihdyttelyä! :)
VastaaPoistaKiitos Raita! Tämä menee vielä aloituksen piikkiin. Otan uuden vaihteen kunhan pääsemme lumesta ja jäästä eroon.
Poista