Hankijuoksua

Torstain lumimyräkässä en tiennyt aluksi itkeäkö vai nauraa. Pakkohan se oli lopulta ottaa huumorilla ja olihan se aika mahtavaa, että yllätäen kaupungista katosivat äänet. Autot eivät kyenneet ajamaan kuin mateluvauhtia ja niiden nastat pureutuivat asfaltin sijaan vaimentavaan lumipeitteeseen.

Teimme tyttäreni kanssa taas kerran nopean vaihdon kotona ennen hänen futistreenejään. Yllätyin itsekin, kun aloin vaihtaa päälleni juoksukamoja. Olin päättänyt jo aamulla, että palaisin takaisin kotiin töiden pariin vietyäni lapsen treeneihin. Vallitsevassa lumikaaoksessa ja yliväsymystilassa en olisi uskonut löytäväni itseäni metsäreitillä kirmaamassa polviin asti ulottuvassa lumihangessa.

"Mikä on sun lempitalviurheilulajisi?" 

"Mamma, jalkapallo."

Usko tai älä, mutta tämä oli varmaankin ensimmäinen kerta elämässäni, kun juoksen kunnolla hangessa. Siihen sopimattomat tossut ja pakkasesta kiukustuva rasitusastma ovat olleet tähän asti esteenä. Kahden asteen pakkasta keuhkonikin sietivät ja kun alla oli sopivat lenkkarit, juoksu sujui välillä hihitellen, välillä kuunnellen lumen narinaa lenkkareiden alla. Jossain kaukana vilkkui Suomenlinnan majakka ja jokaisessa polun mutkassa näytti olevan hymyilevä lumiukko.

Joulumaisema helmikuussa. Lumimyräkkä oli jo laantunut, kun kävin hakemassa lapseni eftispuistosta. Ehkäpä tämä näky sai mut muuttamaan illan suunnitelmat. 

Olin jo pitkään toivonut, että saisin testata Hokan Challenger ATR 4 -lenkkareita myös kunnon lumihangessa. Rapaan ja hiekkaan tossut pureutuvat hyvin, samoin kevyeeseen lumipeitteeseen, mutta kunnon hanki oli kysymysmerkki vielä näinkin pitkällä talvea. Ne pelittivät hyvin hangessa sekä muhkuraisella kovaksi tampatulla jalkakäytävällä, mutta liukkaaksi auratulla Hämeentiellä en uskaltanut ottaa kuin tyylipuhtaita sipsutteluaskelia, joista aloitteleva balleriina olisi ollut kateellinen. Välillä sain nostella ylös kanssakävelijöitä, joilla oli huonompi pito kenkiensä pohjissa. 

Challengerit ovat jokaisen alustan versio lemppareistani Clifton nelosista. Pohja oli alussa yllättävänkin kova (taisin odottaa vaahtokarkkimaista menoa), mutta käytössä lenkkarit sen kun paranevat. Tuntuma alustaan on hyvä ja hokamaisesti nämäkin vievät askelta mukavasti päkiöille. Kiitos pohjan traktorikuvioinnin, nämä sopivat nimensä mukaisesti kaikkeen käyttöön. Ulkonäkönsä puolesta nämä toimivat myös juoksupolun ulkopuolella. Lenkkarit ovat olleet mulla välillä jopa toimistossa mustaa mekkoa värittämässä. 

Mulla on nyt tosi hyvä fiilis juoksun suhteen. Jalkojen lepuuttelutauko ja totaalinen talvihorros ovat tuottaneet tulosta. Vaikka massaa (ihan sitä ihka oikeaa ja aitoa läskiä) onkin kertynyt talven mittaan kilokaupalla, silti juoksu tuntui harvinaisen kevyeltä. Sykkeet pysyivät alamaissa ja kykenin nauttimaan jokaisesta askeleesta. Jalkapöydän luita kalvanut kipu on ainakin hetkellisesti puhallettu kadoksiin ja vaivaisenluut ovat antaneet mulle rauhan. Mulla on viimein luottavainen olo koneistoni suhteen. 

To 1.2. hankijuoksua | 8,5 km | 58:56 | 6:55 min/km