KPK 24/7 -ryhmän tammihaaste on alkanut. Kyselin tammihaasteen FB-tapahtumasivun luoneelta Jouni Mäkelältä, josko saan kertoa havainnoistani blogini kautta. Hän näytti vihreää valoa.
Valo liittyykin vahvasti kuukauden ensimmäisiin havaintoihini.
Vuosi vaihtui kohdallani hieman tavallisesta poikkeavissa merkeissä. Helsingin kaupungin tapahtumatuottajana työskentelevä ystäväni pyysi mua avuksi, eli runneriksi uudenvuoden vastaanottojuhliin Kansalaistorille. Suostuin oitis.
Pian hänen FB-sivuillaan oli päivitys:
Piti palkata tapahtumaan runneri. Otettiin varman päälle ja palkattiin maratoonari.
Työupeama oli upea, raskas ja opettavainen samanaikaisesti. Kun ilotulitus valaisi Helsingin taivaan, aloimme olla loppusuoralla.
Lava täydensi ilotulituksen loistavaksi valoteokseksi.
Havaintoni ja oivallukseni eivät kuitenkaan liity ainoastaan niihin liki 15 kulissien takana tehtyyn antoisaan tuntiin, vaan myös kotimatkaan, jonka taitoin jalkaisin. Olisin saanut tapahtumajärjestäjiltä kyydin, mutta pääsin kävellen nopeammin kotiin. 1,2 kilsaa kävelyä niiden 22.400 työrupeaman aikana otetun askeleen päälle ei tuntuisi missään. Tai no, ehkä ihan vähän vasemmassa polvessa. Halusin tuulettaa ajatuksiani ja nähdä miltä rakas kotikaupunkini näyttää vuoden ensimmäisenä yönä.
Sain vastauksen kysymykseeni välittömästi poistuttuani Sanomatalolta: surulliselta.
Taksijonon vieressä oli epämääräinen kasa. Oliko siellä käsiä ja jalkoja useampikin pari, jäi täysin arvoitukseksi. Poliisi oli matkalla tarkistamaan tilanteen ja yleisönä heillä oli eri suuntiin heiluvia, uudenvuodenyöstä liikaa nauttineita juhlijoita.
Zombiet olivat vallanneet kadut. Niitä purkautui kolmelta sulkeutuvista ravintoloista. Meikit olivat valahtaneet monella kaunottarella jo aikaa sitten ja useat miehet tuulettivat sepaluksensa kautta. Oli rikkinäisiä sukkahousuja, kengättömiä kulkijoita ja tappelevia pareja. Olinko keskellä maailmanloppua?
Jalkoja oli lepuutettava aina kun siihen tuli mahdollisuus. Lopetin ja aloitin vuoden tehokkaalla porrastreenillä.
Iloitsin kävellessäni siitä, etten ollut yksi heistä. Olin rättiväsynyt, mutta ajatukseni kulki edelleen yhtä kirkkaana kuin edellisaamuna herätessäni. Pystyin havannoimaan, mitä ympärilläni tapahtui. Alla oli jalat, raskaat tosin, joilla kykenisin ottamaan tarvttaessa spurtteja jos siihen olisi tarvetta. Ei kuitenkaan ollut. Sain olla rauhassa.
Siellä täällä paukkui ja puolitankoon nousi keskiyön valoloiston säälittäviä pikkusisaruksia.
Saavuin kotiin. Eteiseen oli jätetty valo toivottamaan mut tervetulleeksi, olohuoneessa tähdet ja ikkunavalot loivat kotoisaa valoa. Lähetin tekstarin ystävälleni ja muulle tiimille, että olen turvallisesti kotona. Sain siihen heti vastauksen. Makuuhuoneesta kuului uninen tervehdys.
Tunsin oloni rikkaaksi ja rakastetuksi. Mä pärjään kyllä. Elämässäni on ihmisiä jotka välittävät musta. Ja joita rakastan kaikesta sydämestäni.
***
KPK 24/7 Tammihaaste lyhyesti (napattu tapahtumasivulta 1.1.2018):
Liiku lihasvoimalla puoli tuntia, havainnoi ympäristöä, kerro havainnoistasi sanoin tai kuvin.
31 aihepiiriä, valitse yksi, useampi tai kaikki.
Saat vapaasti valita suoritusjärjestyksen.
Tee persoonallisia havaintoja ja kerro niistä muille! (Sivulla linkki Excel-taulukkoon)
Puoli tuntia liikuntaa tulee tehtyä kuin itsestään kun on samalla asetettu tavoite.
Säänttökokoelma (tulee täydentymään)
# puoli tuntia liikuntaa lihasvoimalla
# yksi aihe päivää kohden
# samaa aihetta voi käyttää vain kerran
# merkitse taulukkoon suoritus ja ketjuun havainto (kuva, kertomus, äänite jne)
Kiitos ajatuksia herättävästä tammihaasteesta!
Su 31.12. - ma 1.1. | kävelyä, juoksua, portaita ylös ja alas | 22.400 askelta | 14,5 tuntia
Ei kommentteja