Kylläpä sain tehtyä helposta kuvahaasteesta hankalan. Postilaatikko täällä Helsingin keskustassa tarkoittaa sitä oranssia virallista pitkulaista laatikkoa, jossa lukee posti ja jonka kyljessä on iso pallo. Postin postilaatikko on mulle näin ollen kirjaimellisesti postin edessä oleva postilaatikko.
Mutta postilaatikkohan on useimmille yksi osa siitä hurjan pitkästä postilaatikkokäärmeestä, joka törröttää omakotialueen risteyksessä. Joillain onnekkailla saattaa olla oma postilaatikko siinä, missä orapihlaja-aita päättyy.
"Tyhmyydestä kärsii koko kroppa", sanoi mumminikin aikoinaan. Lähin tammihaasteessa mainittu postin postilaatikko olisi ollut 40 askeleen päässä kotiovelta.
Vaikka olinkin kävellyt päivän mittaan kilometritolkulla, kuvan ottaminen pääsi unohtumaan vuoden ensimmäisen työpäivän hötäkässä. Havahduin siihen puoli yhdeltätoista illalla. Lähdin vipeltämään kohti postia yöpuvussa ja kumisaappaissa. Päälle kiskoin sentään toppatakin.
Näinkin lyhyellä, kuin viiden korttelin matkalla vastaantulijat olivat joko varsin sanavalmiita tai auttavaisia:
Kivat byysat sulla.Tietysti, onhan pyjamapöksyissäni kauniita ruutuja. Eivät ole ehkä ihan joulun väriset, mutta flanellia kuitenkin.
Huomaa että on täysikuu.Ohikulkija ei varmaankaan halunnut tungetella ja kysyä miksi otin yön pimeydessä kuvia postikonttorista yöpuku päällä ja Hai-saappaat jalassa. Saatoin kuulla pienen sarkastisuuden hänen äänessään.
Hei Koo-kauppa on jo kiinni, mutta Alepa on vielä auki.On näköjään oletusarvo, että olet menossa ruokakauppaan, jos olet pukeutunut yöpukuun. Arvioni perustuu siihen, että peräti kaksi ohikulkijaa kertoi mulle kauppojen aukiolosta. Ja toisekseen, yleensä jos kuljen täällä kantakaupungissa pyjamassa, olen todellakin maito-ostoksilla. Tai kaipaan kaardemummaa.
Haasteen toinen päivä on nyt pulkassa. Alan tavata sanalistaa ja otan aivot mukaan urakkaan.
Ei kommentteja