On hetkiä, jolloin pääni tyhjenee kaikesta. Auringon noustessa keskityn vain ja ainoastaan juuri siihen hetkeen. Ajatukset eivät mahdu silloin samaan päähän värien ja varjojen kanssa.
Perjantai alkoi reippaalla kävelyllä poikani kanssa. Hän ei tarvitse kädestä pitelijää silloinkaan, kun menee isommalle koululle saksan tunneille. Kauppareissu oli hyvä tekosyy kiilata itseni mukaan. Halusin laittaa tehovauhdin päälle jo aamuvarhaisella.
Ehkä syynä oli aikainen aamuherätys tai kenties orastava auringonnousu, mutta päässäni pyöri ruokakaupassa vain kaksi asiaa. Pakasteherneet ja raejuusto. En tiedä mistä oudot mieliteot pulpahtavat. Pari viikkoa sitten mun oli pakko saada olutta ja jauhelihaa. (Ei kuitenkan sekoitettuina.)
Ostin mitä kroppani halusi ja nautin aamun väriloistosta. Yritin blokata autojen äänet pois ja upota dramaattisiin pilviin. Onistuin siinä loistavasti. Työpöytäni ääreen istahtaessani pääni kumisi tyhjyyttään. Täytin sen pikapikaa kahvilla.
Ei kommentteja