Joulukalenterin luukut aukeavat yksi kerrallaan ja joulu tulee, oli siihen valmistautunut tai ei.
Tähän vuodenaikaan mielessäni pyörii ristiriitaisia ajatuksia. En tunne olevani jouluihminen, sillä jouluun kiteytyy myös sellaisia muistoja, joita en halua kirjoittaa auki. Täytenä vastakohtanani on tyttäreni, joka on aloittanut jouluvalmistelut jo elokuussa.
Kumpaankohan suuntaan jouluviisarini kääntyykään?
Olen päättänyt antaa joululle mahdollisuuden. Annan itselleni luvan olla jouluhöpsö, tai ainakin tyrkin itseäni kovasti siihen suuntaan. En kykene nauttimaan kaupungilla nonstoppina kaikuvista joululauluista, mutta imen jouluvaloista energiaa varastoon selvitäkseni pimeästä tammikuusta.
Kun katson lasten iloa heidän kaivaessaan päivän yllätykset ompelemani jättikokoisen joulukalenterin sisuksista, en voi olla kuin onnellinen. Siitä, kuinka pienet asiat saavat hymyn aamuäreimmänkin suupieliin. Ja kuinka ihana on antaa toiselle, ei ainoastaan lahjoja, vaan myös hyviä muistoja.
Teen kodistamme glögintuoksuisen joulukuun jokaisena päivänä, jos siltä tuntuu. Rakennan viimein piparkakkutalon lasten kanssa. Viime vuonna söimme palaset kokoamatta ja koristelematta. Joulukuusi, se muovinen, kannetaan ajoissa olohuoneeseen. Tällä kertaa koristelua ei jätetä viime tippaan ja kuusi saa juhlistaa pientä kotiamme jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Tyttäreni toivoi, että tänä vuonna laulaisimme yhdessä joululauluja. Ruotsiksi en tosin niitä osaa, kuten lapseni, mutta onneksi kielestä ei ole ennenkään tehty meillä ongelmaa. Sisäisestä jukeboksistani löytyy kyllä tuntikausiksi jouluista laulettavaa, sillä ainahan parhaat palat pitää ottaa uusiksi rokahtavina tai moshausversioina.
Ehkä musta saadaan jossain vaiheessa ihan oikea jouluihminen.
Yhdessä asiassa en kuitenkaan anna periksi. En suostu laittamaan vitsikästä joulupaitaa päälleni. Punaiselle voin kuitenkin antaa periksi.
Joulukalenterit:
Pyysin kuvan marsipaanipossukalenterista kuvitukseksi Mormors Skafferista. Näitä on saanut lahden takaa Falköpingistä sekä lähitienoon joulumarkkinoilta. Ehkä rantautuvat ensi vuonna tännekin.
Alakuvan joulukalenteri on ommeltu Marimekon kankaista. Kokoa on ikkunaverhon verran. Joulu valtaa olohuoneen, kun se on saatu viritettyä paikoilleen paraatipaikalle.
Ei kommentteja