Juoksisin vähemmän ilman lapsia

Emme ole olleet yhteydessä erään rakkaan ystäväni kanssa muutamaan vuoteen. Edellisen kerran jutellessamme valitin, kuinka lapsiarki estää säännöllisen juoksemisen. Viime viikolla jutellessamme hän kysyi mitä kotiin nyt kuuluu. Vastaus yllätti iloisesti itsenikin:

Arki rullaa. Itse asiassa alkaa olla jo aika helppoa. 

Nyt aika alkaa olla joustavampi käsite, kuin kurahaalariarjessa. On myös muutama muu seikka, jotka lisäävät viikkokilsoja. Ne ovat tulleet elämääni lasten myötä.


1) Kaksi kärpästä samalla iskulla

Mitä muutakaan tekisin sillä välillä, kun vien ja haen lapsen harrastukseen ja takaisin? No juoksen tietty. Ja samaan syssyyn ehdin vielä käydä ruokakaupassakin, sillä lapsen treenit ovat nykyään puolentoista tunnin mittaiset.

2) Nopeat vaihdot

Ryntään tuulispäänä töistä kotiin. Nappaan pyykkinarulta lennosta juoksuvaatteet päälle ja lähden viemään lasta harrastukseen. Jos olen aamulla edes ohimennen miettinyt lähteväni lenkille siksi aikaa kun lapsi pelaa futista, mulla ei ole nyt aikaa päätöksen pyörtämiseen.

Mulla ei ole mahdollisuutta jäädä sohvalle miettimään lähtisinkö sittenkään lenkille, mitä laittaisin päälle, onko mulla mahdollisesti nälkä tai orastavaa vihlontaa peukussa. Kello tikittää. Lähden ja sillä siisti. Ja sitä paitsi vieressäni potkulautaa potkien lapsi on harrastuksessaan nopeammin.

3) Juokse aina kun voit

Lapsettomana mulla oli useimmiten mahdollista valita haluanko lähteä lenkille vai en. Lasten kanssa jokaisesta tilaisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti, sillä koskaan ei tiedä koska seuraava lenkkimahdollisuus tulee vastaan.

Juoksukilsat saattavat olla huimia sellaisina viikkoina, jolloin kaikki perheessä ovat terveitä ja päivät etenevät ilman dramatiikkaa.

4) PT:t omasta takaa

Varsinkin kun mulla oli juoksuohjelma päällä ja ennätysmaraton kolkutteli ovella, lapset kyselivät multa illalla ennen nukkumaanmenoaan:

Oletko käynyt tänään jo lenkillä?

Jos vastaus oli kielteinen, mut patistettiin yöjuoksulle.

Kuulemma olen lenkin jälkeen vähemmän %&??&%€#" (kuvittele tähän kuinka lapsi pyörittää päätään ja päästelee outoa ölinää suustaan). Sen takia mun kuulemma kannattaa myös pitää juoksurutiinista kiinni.

5) Harrastuksista ei luisteta ilman hyvää syytä

Pakkohan mun on omaa periaatettani noudattaa. Uskottavuus karisisi muuten.

6) Lapsen kanssa lenkille

Mulla on nyt pari puolentoista metrin mittaista juoksukaveria. Aika pysähtyy kun saan tällaisen ihanan tyypin seurakseni lenkkipolulle. Näen kaikki tutut paikat uusin silmin. Opin samalla lisää lapsen ajatusmaailmasta. Se on meidän hetkemme, ei kenenkään muun. Juoksua, kävelyä ja pölötystä.

Lisää havaintojani siitä, miten juoksuharrastukseni on muuttunut siitä mitä se oli ennen lapsia ja kuinka olen yhdistänyt lapsiperhearjen ja juoksun, voit lukea tästä. 

Aleksin joulukadun avajaiset ovat jokavuotinen perinne lasten kanssa. Tällä kertaa seuranani oli tosin vain tokaluokkalainen.