Helsingissä tulee aina. Vain harvoin tuuli hellii lämmöllään. Meren äärellä vuosikausia asuneena tunnen sen eri vivahteet. Vaikka en näkisi luonnon muutoksia ympärilläni, voisin päätellä tuulesta missä vaiheessa vuotta ollaan. Olemme juuri nyt menossa kovaa vauhtia kohti talvea.
Aikaisemmin selkäni on oikutellut tuulessa. Vanhenevat polveni eivät myöskään kaveeraa kylmyyden kanssa. Nyt suora täydentyi kolmannella ruumiinosalla, rinnoillani.
Tuuli nauraa makoisasti puskiessaan kylmän hönkäyksen kohti tuulitakin rintamusta. Ei auta, että alla on kerros jos toinenkin. Rintavarustus värisee kylmästä. Niille, joille tunne ei ole tullut tutuksi, kerrottakoon ettei kylmän kirpaisua rinnoissa kaipaa edes helteisessä Bolognassa.
Onneksi olen säästänyt juoksuliivieni ekstrafyllingit. Nyt täytteille tulee käyttöä. AA-kupit muuttuvat yhdellä kädenhuiskauksella yhtä tai kahta kuppikokoa isommiksi. Mustakin voi siis saada muhkean Bond-tytön!
Muistelen, että Ruskovillan rinnanlämmittimet toimivat imetysaikana loistavasti. Miksi eivät siis myös nyt? Tai tyttären virkkaamat villakukkaset? Tässähän on koko talvi aikaa testata eri vaihtoehtoja. Ja tunnetusti talvi on pitkä.
Huvitin lapsiani kertomalla heille lukuisia synonyymejä rinnoille. Kaikki eivät olleet korrekteimmasta päästä, mutta haitanneeko tuo. Nukkumaanmennessä aimo naurut ovat aina tervetulleita. Voimme keskustella sitten ruokapöydässä eri sanojen vivahde-eroista. Ehkä he joskus opettavat mulle vastaavan litannian ruotsiksi.
Ke 11.10. vauhtitestausta | 2,96 km | 15:00 | 5:03 min/km
lämmittelyä ja jäähdyttelyä 5,6 km | 34:28 | 6:09 min/km
Minullakin on aina, varsinkin murtsikkaretken jälkeen, rinnat ja pakarat aivan jäässä. Näen jo edessäni miten ne ovat koristeltuja erikokoisin virkatuin kukkasin :-)
VastaaPoistaVirkatut kukat auttavat todistettavasti myös apeaan mieleen <3
Poista