Marrasputkeen?

Marraskuu alkaa huomenna. Aika moni hyppää samalla marrasputkeen, eli juoksee kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia. Viime vuonna päätin jättää putket muille, sillä tarvitsin tavoitteellisen treenauksen lomassa jokaisen lepopäivän. Tällä hetkellä juoksen päivän kerrallaan. Marrasputki sopisi siihen mainiosti. Vai sopiiko sittenkään?

Ennen marrasputkea halusin kokeilla onko musta juoksemaan joka päivä. Tavoitteenani oli juosta viikon jokaisena päivänä.

En ole vielä kertaakaan blogin olemassaolon aikana julkaissut juoksupäiväkirjaa, ainakaan muistaakseni. Olen ahdistunut pelkästä ajatuksesta, että kirjaisin viikon jokaisen juoksun blogiini kaikkien ihmeteltäväksi. Nyt päiväkirja syntyi kuitenkin luonnostaan kirjoittaessani lenkkifiiliksiä lenkkivihkooni:

****
ma 23.10. | 7,3 km
Hölköttelyä Keskuspuistossa tyttären ollessa keilaussynttäreillä Kallion urheilutalolla. Juoksun kohokohta oli metsän pimeydestä rymyävät hevoset. Olin unohtanut heijastimet ja valon kotiin. Onneksi juoksupöksyt olivat valkovoittoiset, sillä muuten olisin ollut näkymätön. Ja sehän ei käy päinsä. Pääsin samalla testaamaan Hokan Challenger ATR 4 -jokapaikanlenkkareita *) liukkaalla mudalla ja vielä arvaamattomammissa lehtikasoissa. Toimivat!

Fiilis: ++++ (maksimi: ++++)

ti 24.10. | 6,3 km 
Tiistain perinteinen lenkki poikani kanssa. Tällä kertaa kiersimme Kaivarin. Juoksimme myös hetken verran Kermiksen kanssa. Poikani jaksoi odottaa tosi pitkäpinnaisesti kun jäimme suistamme kiinni. Siinä samalla saimme tehtyä välivenyytyksiä. Juoksu alkoi tuntua tosi miellyttävältä vasta kun olimme kotikorttelimme kulmilla. Muistui taas mieleen miksi juoksen mieluiten yli tunnin pituisia lenkkejä.

Fiilis: +++

ke 25.10. | 4,2 km
Hyötyliikuntaa. PR-toimiston pressipäiville ja sieltä takaisin. Reidet olivat tosi jäykät. Paluumatkan juoksin Crocsin tossut käsissäni. Ai että minkä takia? Koskapa reppu oli täynnä esitteitä ja tossuissa on ihanan pörröinen ja lämmittävä sisusta. Uudet tossut eivät mahtuneet mihinkään ja kädet olivat ilman niitä kohmeiset.

Fiilis: ++

to 26.10. | 3 km
Nimppariaamu eikä kotona ollut mitään puuroa erikoisempaa tarjottavaa. Tai siis puurohiutaleetkin näyttivät loppuneen. Onneksi tajusin asian jo illalla. Rähmät silmillä vääntäydyin lenkkivaatteisiin ja olin kolkuttelemassa kaupan ovea puoli seiskalta. Reppuun tuli ahdettua yhtä jos toista. Lisäpainoa kotimatkalla oli nelisen kiloa. Olisin voinut juosta vähintäänkin vielä toisen mokoman.

Fiilis: ++

to 26.10. | 2,9 km
Tytär halusi välttämättä lähteä juoksemaan kanssani.
Seuraava lause kiteyttää lenkkimme, joka kesti tasan 25 minuuttia varsinaiset kävelyosuudet poislukien:

Mamma mähän kävelen samaa vauhtia kuin sä juokset.

Saimme lenkin aikana juteltua vaikka mistä.

Fiilis: +++ (kiitos juoksuseuran )

Pe 27.10. | 1,7 km
Hyötyliikuntaa. Ruokaostoksilla kaupasta toiseen. Voiko tällaista edes sanoa lenkkeilyksi? Jalat painoivat 100 kiloa. Eihän tuossa edes tullut hiki.

Fiilis: +

La 28.10. | 6,6 km
Hampurilaissämpylätaikinan kohotessa kipaisin juoksemaan. Lauantaiaamuna kello kuudelta tapasin vain yhden lenkkeilijän. Viikon ensimmäinen lenkki, jolloin keskivauhti lähenteli kuutosta, ei seiskaa. Sämpylät onnistuivat.

Fiilis: ++

Su 29.10. | 0 km
Jätin lenkin väliin, sillä jalkani oikuttelivat ja painoivat tonnin. Pakkolevon paikka.

****

Joillekin marrasputki on mahtava lisäpotku juoksuharrastukseen. Mulla ei kuitenkaan ole vielä sen aika. Sain testistä vahvistuksen, ettei mun kannata lähteä marrasputken vietäväksi.

• 25 minuuttia juoksua päivässä ei ole paljon, mutta jalkani kaipaavat silti välillä lepoa tai ainakin toisenlaista ärsytystä. 

• Testiviikolla näytti siltä, että ajaudun todella rauhalliseen lönköttelyyn. Sekin toki pitää kuntoa yllä, mutta eniten pelottaa marrasputken jälkeinen aika. Kuinka kauan mulla menee päästä taas reippan juoksun makuun?

• Kaipaan monipuolisuutta juoksulenkkeihini. Jos haluan juosta reippaan lenkin tai intervalleja, alkuun ja loppuun on juostava verkat. Jo pelkästään ne vievät helposti koko päivän juoksuminsat. 

• En halua rajoittaa juoksujani. Jos mulla on aikaa ja juoksu sujuu, miksen juoksisi saman tien vaikka tripla-ajan. Se ei välttämättä kostautuisi seuraavana päivänä, mutta väsymys keräytyisi kuitenkin salakavalasti jalkoihini. En halua joutua telakalle suoraan marrasputkesta.

• Moni houkuttelee mua marrasputkeen sanomalla: 

Ainahan sä voit jättää muutaman lenkin välistä tai lopettaa kesken.

Mutta eihän se silloin ole marrasputki. En halua ylimääräisiä epäonnistumisen tunteita siitä, ettei putki sujunutkaan siten kuin kuvittelin. Haluan pitää juoksun hauskana harrastuksena.


Ensi kevät kuluu toivon mukaan säännöllisen ja suunnitelmallisen juoksun merkeissä. Ylimenokaudella kaipaan juoksuun spontaania otetta. Se karisee, jos jokaiselle päivälle on juoksumerkintä. Elän juuri nyt yhdestä juoksusta toiseen sen kummempia miettimättä.

Tulen nauttimaan marraskuusta sopivassa suhteessa juosten ja leväten. Niinä pimeimpinä ja kurjimpina iltoina sytytän kynttilän, keitän pannullisen teetä ja muistelen kuluneen vuoden mielettömiä yöjuoksuja. Saan niistä voimaa pimeyden keskelle.

Aiotko hypätä marrasputken syövereihin tai oletko kokeillut pitkiä juoksuputkia? Olisi mukava kuulla kokemuksiasi. 

*) Olen Hokan lähettiläs ja olen saanut Hoka One One Challenger ATR 4 -lenkkarit sitä kautta testattavaksi.