Hullu päähänpisto: 2 lappujuoksua yksissä kisoissa

"Sitten joskus lokakuussa" lähestyy uhkaavasti. Vantaan maratonilla juostavaan maratonviestiin on puolisentoista viikkoa aikaa. Odotamme maratonviestijoukkueemme kanssa kisoja välillä innokkaina, välillä kauhunsekaisin tuntein.

Syksy on tuonut tullessan jos minkälaiset kolotukset. Ykkösjuttuna taitaa olla kaikille pysyä jotakuinkin terveinä maratonviestiin saakka. Kukkis tosin on jo joutunut kunnon hevoskuurille. Lepoa, lääkkeitä ja inkiväärishotteja. Eiköhän hänet saada niillä lähtöviivalle.

Kaikista huoltotoimenpiteistä huolimatta varamiesten haku joukkueeseemme on tulisesti käynnissä siltä varalta jos joku meistä neljästä ei pääsisikään juoksemaan.

Katja kävi viime viikonloppuna juoksemassa yhden maratonin lisää Teletapiksi pukeutuneena ja Pauliinalla on vielä yhdet juoksukarkelot Nuuksiossa sekä maraton Kaarinassa tulevana viikonloppuna. Itse olen ottanut elämän levon kannalta. Vasta eilen otin koneestani irti ensimmäistä kertaa Tampereen maratonin jälkeen enemmän kuin pelkän keveän palauttelun verran. Ylös alas Mustikkamaan mäkiä ei antanut tarkkaa viitettä siitä, missä nyt mennään. Sen verran tiedän, että vauhtini hidastui kierros kierrokselta.

Jätin sykevyön kotiin kuivumaan. Se oli vielä märkä aamun nopean pyrähdyksen jäljiltä. Juoksu oli sen verran takkuista, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä sykkeet. Kunhan pääsin mäkiseltä hiekkatieltä tasaiselle asfaltille, juoksukin alkoi sujua ihan toisella tapaa. 

Kierroksia pääsen juoksemaan myös Vantaalla. Vaikka maratonviestissä osuuteni onkin vain yksi kierros neljästä, urakkani ei kuitenkaan jää 10,5 kilometriin. Heitän avausosuuteni jälkeen jarrut pohjaan ja höntsäilen siitä eteenpäin niin pitkälle kuin kykenen, toivottavasti maratonin maaliin saakka.

Teknisesti tuplajuoksuni on mahdollinen, joten lähden juoksemaan kaksi numerolappua rinnassani. Maratonviestiosuuteni jälkeen pitää muistaa ottaa toinen pois rinnasta, jotten vesitä joukkueeni loppuaikaa. Pieni pysähdys on muutenkin varmasti hyväksi ennen kolmen viimeisen kierroksen alkua. Pääsen tasoittelemaan hengitystäni ennen kuin alan taas laittaa jalkaa toisen eteen.

Alkaa olla kylmä. Piilotan kädet suosiolla hihojen kätköön. 

Pistin maanantain lenkille Hoka One Onen Tracer kakkoset jalkaan pitkästä aikaa. Tampereella juoksin Clifton nelosilla, mutta nämä pakkaan Vantaalle mukaan. Siellä kun pitää juosta ensimmäinen neljännes kovempaa kuin mihin edes tiedän kykeneväni. 

Kyselen itseltäni

Olenko masokisti vai muten vain tärähtänyt elämäntapamaratoonari?

Luultavimmin kumpaakin.

Tiedän hyvin, että liian vauhdikas aloitus nakertaa tehokkaasti loppumaratonin mielekkyyttä ja lisää (kymmenittäin) minuutteja siihen loppuaikaan, joka muuten olisi mahdollinen oikealla vauhtijaolla.

Jää nähtäväksi millainen viadolorosa Vantaalla on odotettavissa. Olen luvannut itselleni ja perheelleni, että heitän numerolapun rinnastani, jos homma alkaa tökkiä liikaa. Tai siis tökkiä enemmän kuin on terveellistä ja kivistää enemmän kuin normimaratonilla. Vaikka kyllähän kaksi kertaa maaliintulo yksissä kisoissa kutkuttaakin kovasti.


Kiitos Vantaan maratonille, että selvititte onko kahdella numerolapulla kisailu mahdollista ja otitte mut avosylin vastaan. Osallistuminen maratonille ja maratonviestiin on saatu Vantaan maratonilta blogiyhteistyön puitteissa. 


Maanantaina 2.10. tuli juostua pariinkin otteeseen tai laskentatavasta riippuen neljään:

Pyrähdys kesken työpäivän pikatapaamiseen: 3,6 km | 17:38 | 4:52 min/km
Reipas lenkki Mustikkamaalla: 7,75 km | 40:00 | 5:09 min/km
Verkat alkuun ja loppuun: 3,55 km | 21:46 | 6:07 min/km
Lasten kanssa futiskentälle ja treenien jälkeen takaisin: 1,6 km | 10:56 | 6:50 min/km