Olen juossut jo niihin aikoihin, kun lenkkarivalikoimissa oli vain valkoista. Ei edes eri sävyjä, ainoastaan sitä itseään. Valkoinen muuttui aikojen kuluessa harmaaksi. Niistä näki myös minkä värisellä nurtsilla on milloinkin tullut koikkelehdittua.
Koskakohan mulla on viimeksi ollut valkoiset lenkkarit?
Ostin vuosituhannen alussa valkoiset Asics Kayanot erityisesti niiden upean ulkonäön vuoksi. Niissä oli oransseja ja hopeisia yksityiskohtia. Ihailin niitä silloinkin, kun en juossut. Harmi vaan, etteivät Kayanot sopineet pronaatiotuettuina jaloilleni lainkaan. Niiden jälkeen ei ollut kuitenkaan enää paluuta entiseen, sillä kauppojen värivalikoimat laajenivat entisestään. Valkoisista ja mustista lenkkareista tuli harvinaisuuksia kenkähyllyssäni.
Kymmenen viime vuoden aikana mulla on tainnut olla yhdet kirkkaanvalkoiset ja toiset harmaaseen vivahtavat lenkkarit. Molemmat ostin, kun muitakaan värejä ei ollut niissä malleissa edullisesti saatavissa. Olen kuitenkin alkanut viime aikoina kaivata raikasta valkoista karkkivärien rinnalle. Enää valkoinen ei ole pakko, vaan oma valinta.
Kesätossuihin valkoinen on jo ujuttanut tiensä. Sekä äidillä että tyttärellä.
Nyt ympyrä on sulkeutumassa. Käsissäni on taas kerran valkoiset lenkkarit hopeisilla detskuilla. Korostevärinä on oranssin asemesta kuitenkin helmenvalkea.
Tytär totesi mulle kuullessaan uusista lenkkareistani:
En mä voinut edes kuvitella että Hokalla on valkoisia lenkkareita!
Eipä tullut mullekaan heti ensimmäisenä mieleen, mutta tässä ne nyt ovat.
Uudet lenkkarini *) ovat taattua tavaraa, paketoituna vain eri väriin kuin lempparilenkkarini, Hokan Clifton neloset. Valkoisessa on taas oma taikansa sateenkaaren väristen tossujen keskellä.
Tyttäreni esitti toiveen, että juoksisin näillä vain kauniilla säällä. Aion kuitenkin testata valkoisia Hokiani myös lätäkkölenkeillä, sekä kahlata syyslehtien peittämillä kaduilla. Juostut lenkit saavat puolestani näkyä lenkkareissa.
Tervetuloa remmiin, helmenvalkeat kaunottaret! Ensimmäinen yhteinen koitos on illan Midnight Run. En malta odottaa!
Näillä lenkkareilla on nimikaima. Kutsuin Helmeksi myös kannettavaa, joka mulla oli lapseni ollessa taaperoikäinen. Poikani sai sen lentämään upeassa kaaressa pöydältä lattialle. Pari päivää kone ruksutti epäilyttävästi, mutta korjasi itse itsensä priimakuntoon. Varmasti nämäkin helmet ovat yhtä lennokkaat. Kunhan vaan hyppäämme sen (maratonin jälkeisen) ruksutusvaiheen ohi.
To 7.9. Tyttären matsia katsomaan | 9,91 km | 55:55 | 5:38 min/km
*) Sain Hoka One One -lähettiläänä Clifton 4:n mallikappaleet maratonilla testattavaksi.
Ensi viikolla minäkin yritän päästä vihdoinkin testaamaan hokan lenkkareita kun Hoka one one järjestää Turussa testauksen yhdessä Vauhtisammakon juoksukoulun kanssa. En näitä uskalla ostaa iman kunnon juoksutestausta sillä ovat sen verran hintavat, että harmittaisi jos eivät sopisikaan omaan jalkaan. Niin paljon hyvää ole kyllä näistä kuullut, että kiinnostus on vain lisääntynyt.:)
VastaaPoistaHyvä kun lenkkareita pääsee nykyään testaamaan kunnolla, ei vain pienen pyrähdyksen verran urheilukaupassa. Odotan mielenkiinnolla fiiliksiäsi Hokista!
PoistaMinä ostin Clifton 3 enkä tykännyt yhtään. juoksin varmaan 7-8 lenkkiä ja tuntuivat jotenkin kömpelöiltä ja hitailta eivätkä rullanneet ollenkaan. Sitten vedin ne "viimeisen" kerran jalkaan ja päädyin VK lenkille, ja ai että tykkäsin! Nopeammassa vauhdissa oli hyvä rullaavuus ja mukava "pomppu". Vähän on oikea kenkä pieni pidemmillä matkoilla, mutta ehkä löydän vielä siihen ratkaisun
VastaaPoistaTestaa ihmeessä nelosia jos testimahdollisuus tulee vastaan. Niissä on ihan eri tuntuma kuin kolmosessa. Ei välttämättä sekään sulle täydellinen, mutta yllätyt varmasti :)
Poista