Haluaisitko juosta, muttet tiedä mistä aloittaisit?
Oletko alkanut harrastaa juoksua, mutta kaipaisit neuvoja järkevään treenaukseen?
Haaveiletko puolimaratonin juoksemisesta?
Haaveiletko puolimaratonin juoksemisesta?
Oletko hukassa vauhtikestävyys- ja peruskestävyysviidakossa?
Sujuuko kisoissa juoksu, mutta pääkopan rauhoittelussa olisi vielä työsaraa?
Sujuuko kisoissa juoksu, mutta pääkopan rauhoittelussa olisi vielä työsaraa?
Jos vastauksesi yhteenkin näistä on "kyllä", siinä tapauksessa kehotan nappaamaan Kirsi Valastin kirjan Juoksemisen ilo lukulistalle.
Aloittelijalle
Juoksemisen ilo – #hyväjuoksu on kiinnostava perusteos juoksusta. Parhaan läpileikkauksen kirjasta saa tutustumalla sisällysluetteloon:
1) Juoksemaan
2) Juoksujalkineet ja varusteet – näillä käyntiin
3) Juoksuaskelia – kestävyyttä monipuolisesti
4) Rytmitys ja palautuminen – malttia ja järkeä juoksutreeneihin
5) Juoksutekniikka, nauti ja vältä vammat – rentoutta ja hallintaa
6) Voima ja nopeus – lönköttelystä juoksemiseen
7) Juokseminen erilaisissa maastoissa – polulla, radalla, juoksumatolla
8) Venyttely ennen ja jälkeen juoksun
9) Juoksutapahtuma – paikoillanne, valmiina, nyt!
10) Runfulness – mielenrauhaa juosten
11) Harjoitusohjelmat
Treeniohjelmia on niin aloitteleville juoksijoille kuin jo kokeneemmillekin. Ohjelmat lupailevat viittä kilometriä leikitellen, kymmentä kilometriä ilmavin askelin ja puolimaratonin juoksua varmaalla otteella.
Kirjan antamia ohjeita ja vinkkejä seuraava huomaa varmasti harrastuksensa siirtyneen uudelle tasolle.
Kirjan antamia ohjeita ja vinkkejä seuraava huomaa varmasti harrastuksensa siirtyneen uudelle tasolle.
Juoksukonkarille
Vaikka olenkin juossut aina ja perusasiat ovat kohdallani kunnossa, silti kirjan lukeminen toi mieleeni asioita, joihin voisin kiinnittää enemmän huomiota. Olenkin palannut yhä uudestaan kuntopiiriä ja venyttelyohjeita sisältäviin lukuihin. Olen myös saanut uusia ideoita muun muassa reippaisiin treeneihin ja vauhtivetoihin kirjan maksimikestävyysharjoitus- ja vauhtikestävyysharjoitusesimerkeistä.
Minut tuntevat ihmiset tietävät, etten ole hedelmällisintä maata mindfullness-ajattelulle. Siksi yllätyin, että Juoksemisen ilo -kirjan varsinainen anti itselleni löytyi sen loppupäästä, Runfulness-osiosta.
Ongelmanani maratoneilla on ollut pääni hallinta. Ajatukset lentävät menneessä ja tulevaisuudessa häiriten juoksua. Ahdistun ajatuksistani, sillä sykkeiden noustessa möröt valtaavat mielen, samaan tapaan kuin aamuyön pimeinä valveillaolotunteina, jolloin yhdellekään asialle ei voi tehdä mitään. Haluan saada kehon ja mielen toimimaan yhtenä kappaleena, yhteistyössä, jotta saisin maratoneista irti enemmän sekä tuloksien että fiiliksen kautta.
Ongelmanani maratoneilla on ollut pääni hallinta. Ajatukset lentävät menneessä ja tulevaisuudessa häiriten juoksua. Ahdistun ajatuksistani, sillä sykkeiden noustessa möröt valtaavat mielen, samaan tapaan kuin aamuyön pimeinä valveillaolotunteina, jolloin yhdellekään asialle ei voi tehdä mitään. Haluan saada kehon ja mielen toimimaan yhtenä kappaleena, yhteistyössä, jotta saisin maratoneista irti enemmän sekä tuloksien että fiiliksen kautta.
Testasin Runfulnessia ensimmäistä kertaa Terwamaratonilla. Kykenin tarkastelemaan ensimmäisen puoliskon verran tuntemuksiani, mutta rasituksen ja keljutuksen kasvaessa paletti hajosi palasiksi. Kirjassa todetaan, että harjoitusten sisäistämiseen menee helposti neljäkin kuukautta. Tämä pitää paikkansa.
Olen pitkin kesää harjoitellut ajatusteni ja mieleni hallitsemista pitkillä lenkeillä ja vauhtivedoissa. Välillä aktiivisesti, välillä sinne päin. Huomasin kuitenkin suuren muutoksen keväisen Terwan ja syksyn Tampere maratonin välillä. Kykenin hallitsemaan kroppani lisäksi myös päätäni. Jos joku ulkopuolinen olisi kuullut ajatukseni: "Hiekkatie, vesimuki, puu, koivu, käpy...", olisi varmasti pitänyt mua varmaan ihan pimeänä. Runfulness kuitenkin auttoi. Maraton oli sopivalla tavalla kivuton ja mauton. Tavallaan nappisuoritus välimaratoniksi.
Olen pitkin kesää harjoitellut ajatusteni ja mieleni hallitsemista pitkillä lenkeillä ja vauhtivedoissa. Välillä aktiivisesti, välillä sinne päin. Huomasin kuitenkin suuren muutoksen keväisen Terwan ja syksyn Tampere maratonin välillä. Kykenin hallitsemaan kroppani lisäksi myös päätäni. Jos joku ulkopuolinen olisi kuullut ajatukseni: "Hiekkatie, vesimuki, puu, koivu, käpy...", olisi varmasti pitänyt mua varmaan ihan pimeänä. Runfulness kuitenkin auttoi. Maraton oli sopivalla tavalla kivuton ja mauton. Tavallaan nappisuoritus välimaratoniksi.
Edelleenkään en ole valmis lähtemään ystäväni seuraksi mindfulness-viikonloppua viettämään, mutta jos kutsu tulisi Runfulness-leirille, lähtisin epäröimättä mukaan. Siihen asti jatkan aktiivista treenausta kirjan opastuksella.
Tilaa Juoksemisen ilo #hyväjuoksu Fitran sporttikirjakaupasta tästä linkistä.
Sain kirjan luettavaksi TakomoRunnersin kautta.
Olen palannut maratonin jälkeen takaisin lenkkipolulle. Palauttavat, kevyet lenkit tekevät hyvää. En kaipaa revittelyä ja vauhdin hurmaa. Niiden aika on myöhemmin.
pe 22.9. hammaslääkäriin ja takaisin | 6,4 km | 39:40 | 6:11 min/km
su 24.9. shortseissa syysauringossa | 5,7 km | 37:05 | 6:33 min/km
Runfulness kuulostaa mielenkiintoiselle, pitääkin lukea tää kirja. Olen kokeillut muutaman kerran netistä löytyviä mindfulness-harjoituksia, ja se oli kyllä ihan toivotonta, mutta ehkä runfulness sopisi mullekin paremmin! :)
VastaaPoistaMindfulness alkaa aina naurattaa mua, mutta tästä tuntui olevan apua. Ehkä se, että ajattelutavan tiivistää yhteen elämän osa-alueeseen eikä koko elon kirjoon, auttaa aikalailla suhtautumisessa. Suosittelen kokeilemaan!
PoistaOlen jo jonkin aikaa miettinyt hankkivani tämän kirjan, mutta vielä se on harkinta-asteella. Ehkä joulupukki tuo :)
VastaaPoistaTanja saat tämän multa lahjaksi. Tuon lauantaina tämän sulle Turkuun.
Poista