Unelmankevyitä lenkkejä – Arvioitavana Hoka One One Clifton 4

Tiedätkö sen tunteen, kun haluat lähteä lenkille ihan vaan saadaksesi laittaa lempparilenkkarit jalkaan? Mä en, en ennen tätä. Mulle tunne on ollut aivan uusi. Olen juossut jopa kauppareissut, jotta olen päässyt fiilistelemään Hoka One One Clifton 4:n unelmankevyttä vaimennusta.

Onneksi pääsin kokeilemaan samalla kertaa sekä edellisen version, että nyt arvioitavana olevat neloset. Muuten kommenttini kysymykseen:

Miltä lenkkarit tuntuvat?

olisi ollut:

Ei miltään.

Sillä nämähän ovat kuin vaimennetut sukat, jalan jatkeet. Neutraaleilla Clifton 4:lla juoksu tuntuu helpolta ja vaivattomalta. Sellaiselta, että voisin jalkojeni puolesta venyttää pitkistä vielä parilla Töölönlahti-kiekalla.

Ekalle lenkille lähdössä. Värikoordinaatio kohdillaan?!

Mutta jos vertaan Clifton kolmosiin, joista jalkani pitivät myös, nelosten ominaisuudet on helpompi listata:

Vaikka lesti onkin molemmissa sama, Clifton 4:n päällinen antaa enemmän periksi. Niinpä leveä tassuni ja vaivaisenluuni mahtuvat vaivattomammin mukaan. Kolmosissa olisin tarvinnut puolta kokoa isommat lenkkarit, mutta nelosissa mun ei tarvinnut ottaa  leveyden takia omaa kokoani isompia.

Päivitetty versio tuntui napakammalta ja kimmoisammalta. Varsinkin jalkaholvin alla ja sisäsyrjällä  juoksutuntuma oli toisenlainen. Hyvällä tapaa jäntevämpi.

200 kilometriä myöhemmin. 

Näitä lenkkareita ei ole tarvinnut sen kummemmin ajaa sisään, vaan uskaltaisin lähteä yli 20 kilometrin pitkikselle laatikosta vasta ottamillani kengillä. Harvasta tossusta voi sanoa samaa.

Olen saanut juostua näillä lenkkareilla vanhat vaivat pois. Kalutuilla lenkkareilla tyhmyyttäni hankkimani jalan ulkosyrjän vaiva on historiaa. Jalkateräni ei mene Clifton 4:ssa myttyyn,  joten lisääntyneistä kilometreistä huolimatta viimesyksyinen hermopinne ei ole peloistani huolimatta uusiutunut. Kutsunkin näitä terapiatossuiksi.

Mulla ei ole aikaisemmin ollut pitkistossuina lenkkareita, joissa kannan ja päkiän välinen korkeusero  on vain 5 millimetriä. En ole kuitenkaan huomannut sen lisäävän kuormittavutta lainkaan. Tekijät ovat osanneet hommansa vaimennusta kehittäessään!

Takalenksu nopeuttaa jalkaan laittamista. Nauhat ovat mulle juuri sopivan mittaiset. 

Olen juossut Clifton nelosilla niin helteessä kuin raekuuroissakin kesän mittaan. Kuumalla ilmalla jalka ei tukehdu lenkkarin uumeniin ja sateella vesi kaikkoaa juoksutossuista eikä jää pyörimään ikävästi. Litimärät Hokat kuivuivat kylppärin lattialla (lattialämmitys) tosi nopeasti, eli lenkkareiden takia ei ole tarvinnut odotella seuraavaa lenkkiä.

Lenkkarit ovat toiminneet mainiosti niin asfaltilla kuin hiekkateilläkin. Veden vallassa olevilla pyöreillä mukulakivillä juoksu tuntui alussa hieman epävarmalta, mutta kunhan sain oikean tuntuman, juoksu vastavirtaan tulvivalla kadulla onnistui ongelmitta.

Mua surettaa jo valmiiksi, että jossain vaiheessa nämäkin lenkkarit väsähtävät. Toivottavasti siihen on aikaa vielä useiden satojen keveiden kilometrien verran. Täytynee kuitenkin hankkia uusi pari kaappiin odottamaan, jottei nautinnollisiin pitkiksiin tule lenkkaripuutteen takia turhia taukoja.

Se mua vaan jaksaa ihmetyttää, miten voin mennä näin sekaisin yksistä oranssinpunaisista lenkkareista?

PS. Ja näitähän löytyy vaikka missä ihanissa väreissä. Katso vaikka tuota jädelenkkarikuvaa, jonka nappasin Hoka One Onen uutiskirjeestä. Namut!


* Olen saanut hankkia Clifton 4:t jo ennen kauppoihin ilmestymistään, sillä olen yksi Hoka One One -lähettiläistä. Olen ylpeä ja iloinen, että olen päässyt tekemään Hoka One Onen kanssa yhteistyötä, sillä kevään mittaan näytti pahasti siltä, että ellen olisi löytänyt jaloilleni sopivia lenkkareita, pidemmät juoksuni olisi juostu. Lähettiläistä oma postauksensa tuonnempana. *