Junamatka Roomasta rannalle vei aikaa, eikä ärräpäiltä vältytty päivän taittuessa iltaan. Niinpä halusimme pilkkoa paluumatkan kahteen osaan. Viettäisimme yön Bolognassa.
Tiesimme että siellä olisi kuuma, mutta en tajunnutkaan kuinka oikeassa italialainen juoksukaverini oli sanoessaan:
Teillä on sauna, meillä Bologna.
Bologna on upea kaupunki, mutta valitettavasti edes hienot pylväskäytävät eivät pystyneet vilvoittamaan kaupunkilomalaisia. Auringon laskiessa mittari näytti edelleen 40 astetta. Kaksi asiaa oli mieliteoissa yli muiden: jäätelö ja jääkylmä vesi.
Väitän, että La Sorbetteria Castiglionesta saa maailman parasta suklaajäätelöä. Testasin sen seitsemän vuotta sitten ja nyt uudemman kerran. Täydellistä!
Osa lapsista reagoi kuumuuteen oksentamalla ja itse kukin kiukuttelemalla. Bolognaan on siis pakko päästä joskus uudemman kerran syksyllä tai keväällä, jotta lapset näkisivät kuumuudelta kaupungin kauneuden.
Ajattelin parannella omia muistojani kaupungista jo ennen matkan jatkumista Roomaan. Katsoin kuitenkin parhaaksi hikoilla vuoteessa lenkkipolun sijaan, sillä edellispäivän nestehukka, huonosti nukuttu yö ja jo aamulla hellelukemiin yltävä lämpö oli huono, ellei peräti epäterveellinen yhdistelmä.
Pakkasrajani juoksussa on viiden asteen hujakoilla ja nyt viimein tiedän missä oma hellerajani kulkee.
Bologna, kolmonen ja Niken mainos.
Ei kommentteja