Vahinkopitkis

Sain napattua FB-kirppikseltä haaveilemani sneakerit ja sovin myyjän kanssa noudon Tikkurilaan. Voisin ottaa sen viikon reippaan kannalta. Alkuun ja loppuun 2,5 kilometrin verkat ja väliin reipasta 9 kilometrin verran. Ja jos tsemppistä piisaisi, voisin juosta vielä Tikkurilasta IKEAan syömään ja sieltä IKEA-bussilla Helsingin keskustaan. Mielestäni tämä oli lyömätön idea!

Katsoin kartasta sopivan reitin, mutta muutin sen päästyäni juoksun makuun. Juoksisin ensin Arabianrantaan ja seuraisin Vantaanjokea Tikkurilaan saakka. Olin kaukaa viisaana varannut matkaan ylimääräistä aikaa, sillä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että eksyn kivenheittoa kauempana omilta kotinurkiltani. 

Ensimmäisen kerran kävelytie katkesi yllättäen Kyläsaaresta Arabianrantaan kääntyessäni. Paikalliset ajelivat fillareillaan kinttupolkua tottuneesti. Itse oikaisin nurmikon poikki. 

Mulla oli mielestäni selvät sävelet reitistä, mutta onneksi tapasin tyttären luokkakaverin äidin miehensä kanssa. Ilman heidän opastustaan olisin juossut Vanhankaupungin läpi väärälle puolelle jokea, jos ylipäänsä olisin löytänyt sinne saakka. Tästä poukkoilusta tuli jo muutama lisämetri matkaan, mutta ei sen verran, että olisi alkanut keljuttaa. 

Olin juossut jo hyvän matkaa, kun kenkien myyjä viestitti:

Jääkaappi tuleekin tunnin kuluttua. Siirretäänkö tapamista puoli kahdeksaan?

Kuvittelin, että myyjän alunperin mainitsema jääkaappikuljetus oli jo hoidettu, tai ainakin ettei sen enää pitäisi vaikuttaa tapaamisaikaan.

Mitä ihmettä ihmettä mä teen Tikkurilassa hikisenä 1,5 tuntia? 

Ehdotin, että voisin tulla hakemaan tossut hänen kotoaan, jos se ei ole aivan hervottoman kaukana. Tämä sopi myyjälle ja mulle passasi hyvin, että kilometrejä tulisi vain viisi lisää.

Tässä vaiheessa vaihdoin vauhdin reippaasta rauhalliseen. Ilmeisesti juoksisin koko loppuillan.

Tiirailin kännykästäni karttaa ja päätin siirtyä juoksemaan radan vierustaa, sillä jokireitti näytti kartalla paljon pidemmältä. Olisi hauska tietää säästinkö sittenkään ajallisesti tai kilometreissä, sillä hutiin juoksuja tuli yhdelle lenkille aivan tarpeeksi.

Tapanilassa(kin) olin hukassa hetken aikaa. 

IKEA-reissu täytyi jättää väliin, mutta saisin sittenkin lyötyä kaksi kärpästä samalla iskulla. Juoksukaverini Kukkis asuu samalla suunnalla kenkämyyjän kanssa. Harvemmin tulee käytyä kavereiden luona kylässä näin ex tempore ja varsinkin juosten. Viestittelin tien päältä ja kyselin josko  nähtäisiin.

Tikkurila oli ohi aika nopeasti. Himpun verran keljutti suunnitelmien muutos, mutta onneksi Kukkis vahvisti treffimme ja toivotti tervetulleeksi. Hyvällä lykyllä ehtisin tavata hänen sukuaankin. Jo ajatus Kukkiksesta sai keljutuksen katoamaan. 

Näin matkan varrella golfkentän ja paljon muuta, kauniita ja rumia taloja, junia ja hurjan määrän autoja. 

Pääsin viimein perille ja löysin oikean rakennuksen. Kengäthän eivät lopulta olleetkaan niin uudet kuin kuvateksti antoi olettaa. Tinkasin hintaa, kaksikymppinen vaihtoi omistajaa, pakkasin tossut juoksureppuuni ja etsin Kukkiksen kotitalon. Siinä vaiheessa kilsoja oli kertynyt Suuntoon 20,8. 

Tyhjensin ystäväni luona ison lasillisen vettä ja Fanta-tölkillisen. Mullahan kun ei ollut yllätyspitkikselläni mitään juotavaakaan mukanani. Kukkis vaihtoi lenkkikamat päälle ja lähti saattamaan mua junalle Tikkurilaan. Juosten, totta kai!

En jaksanut enää juosta kotiin Rautatieasemalta. Sen sijaan nautiskelin ilta-auringosta kävelemällä hieman pidempää reittiä. Kesäleskenä kun mulla ei ollut kotiin pienintäkään hoppua. Siellä mua ei odottanut kotitontun lisäksi kukaan muu. 

Ma 4.7. pitkis | 25,6 km | 2:27:00 | 5:44 min/km